Otsikko tarkoittaa tätä vauhdikasta kaksikkoa eli Friidaa ja Pasoa. Kävimme eilen pitkästä pitkästä aikaa yhteisellä lenkillä hakkuuaukealla ja metsässä.  Vaikka lumi välillä kantoikin, oli koirilla aika haasteellista liikkua hangella. Mutta eiväthän haasteet tätä kaksikkoa harmita .

Vaan kun maa vajoaa yhtäkkiä alta, voi vauhdikkaampikin nuorimies lentää nenälleen.

- Sattuiko? - Ei. Mennään taas.

Polkujakin pitkin pääsee.

Hei hetkinen, taitaa tuolla olla palloja tarjolla. Kiire kiire!

Paikalla on myös Friida palloja odottamassa.

Paso jo kääntyy odottamaan seuraavaa palloa, mutta Friida jatkaa etsintää.

Ei löytynyt ei.

On se kumma. miten pallot välillä häviävät.

Lisää palloja, jee!

Missä sä viivyit? Mä hain jo yhden.

No niin, Paso ja Friida. Tässä on pallo. Katsokaa tarkkaan, mihin sen heitän.

Ja pallo lensi suoraan ylös.

Voi Friidaa! Sen havainnointikyvyssä on hiukan puutteita .

Lähellä oli iiiiso kivi ja kuvaaja halusi kiviposeerauksen.

No ni, kiivetkääs nyt.

Helppoa kuin heinänteko.

Saaks täältä jo tulla pois? - Olkaa hyvä vain.

Että näin.

Koska hangessa paarustaminen oli aika työlästä, suuntasimme läheiselle  metsätielle. Sieltä löytyi keppi.

Sieltä löytyi myös Luka, kultaisen noutajan ja spinonen sekoitus, ikää puolitoista vuotta - ja se vei kepin.

Mutta koska Luka oli ihan ystävällinen ja hyväntahtoinen poika, niin se oli valmis leikkimään muiden kanssa kepinryöstöä.

Friidaa vähän hirvitti vieras iso poika, mutta Pasolla oli reipas ja rohkea.

Friidakin päätti yrittää mukaan.

Mutta hui, Luka tiputti kepin ja lähti  kohti.

Friida päätti pötkiä pakoon - poikalauma perässä. No, ei se pötkiminen niin vakavaa ollut.

Leikkiessä pienemmät voivat jäädä alle.

Mutta se oli vain leikkiä ja hyviä kavereita pojat olivat koko ajan.

Mutta voisi silti joku ottaa tuon karvanaaman pois mun selästä nylkyttämästä.  

Noh noh, Paso, ei mitään junaleikkejä. Juostaan.

Luka lähti sitten kotiaan kohti ja mekin aloimme suunnata kotiin päin.

Kiitos seurasta, Paso ja Kati!