Assi ja Saaga treenaavat peräjälkeen tiistai-iltaisin tokoa. Ensin on Saagan penturyhmä, jossa neiti aloitti kolmikuukautisena. Tänään mentiin lenkkimakkaran voimin ensin paikallamakuu. Saaga pysyy maassa erittäin hienosti ja pystyn menemään jo kohtuullisen pitkänkin matkan päähän. Paikallamakuussa oli sopivasti häiriötreeniä, sillä pari epävarmempaa koiraa nousi ylös ja niiden suoritusta korjattiin. Eipä heilauttanut Saagaa puoleen eikä toiseen. Harjoitukset ovat parkkipaikalla, joten autoja ajeli ohi kauempaa. Läheisellä kentällä on koirakoulu menossa. Ei haittaa meidän pimua. Pari kertaa kävin palkkaamassa, mutta Saaga olisi varmaan pysynyt paikallaan ilman niitäkin. Siihen nähden, miten eloisa pakkaus koira on, se on käsittämättömän levollinen, mutta myös skarppina, makuutilanteessa. Tosi upeaa!

Sitten tehtiin lelun kanssa maahanmenoja, istumisia, seisomisia ja sivulletuloja. Saaga ei ole ollut innokas lelujen perään johtuen emännän laiskuudesta opettaa lelulle. Nyt se kuitenkin syttyi kiskomaan oikein kunnolla ja monta kertaa. Seisomisessa piti auttaa, kun intoa oli paljon leluun. Namin kanssa seisominen sujuu kyllä. Pitää tuota lelujuttua treenata. Agilityssahan me sitä jonkin verran käytämmekin.

Sitten tehtiin seuraamista ja käännöksiä. Makkara ohjaajan suussa on hyvä motivaattori. Kun vielä saisi tuon oppimaan ottamaan kopin makkarasta, kun pudotan sen. Yhden kerran onnistui kopin otto tänään. Ei tulisi näistä koirista pesäpallokoppareita! Mutta seuraaminen - pisimpiä seuraamisia lukuunottamatta- sujui ihan hyvin. Liian nopeasti oikeaan ei saa kääntyä, muuten tulee väljyyttä. Heti, kun tein käännöksen rauhallisesti, koira pysyi hyvin sivulla. Ja makkaraa sateli. Vasemmalle käännyttäessä se heilauttaa perää tosi hyvin ja kääntyy kauniisti, samoin täyskäännöksessä.

Saagalla on ihana kontakti - makkaraan.

Tehtiin myös luoksetulo. Ensin seisottiin koiraan päin, kutsuttiin, juostiin viisi metriä, käännyttiin ja otettiin koira sivulle. Saagan suoritus oli aivan nappi. Kyllä siitä tokokoira on tulossa kovaa vauhtia! Kiitos taas Saijalle tosi hyvästä ohjauksesta! Sitten laitettiin neiti autoon kiljumaan, sillä Assin treenit olivat vuorossa.

Assilla meni paikallamakuu ihan hyvin. Vähän se oli maata joutessaan haistellut, mutta kun Saija ryki, se lopetti ja terästäytyi. Me ohjaajat seisoimme pusikossa piilossa. Paikalla istuminen meni myös erittäin hienosti. Se alkaa oppia tämänkin liikkeen eikä enää tarjoa maahan menoa.

Sitten tehtiin Saijan ohjauksella pieniä seurantapätkiä ja käännöksiä. Koiran oikea paikka alkaa pikku hiljaa vahvistua ja se jopa pari kertaa edisti. Vaikkei edistäminen niin hyvä juttu olekaan, niin koiralle, joka tuppaa jäämään jälkeen, edistäminen on riemuvoitto. Pikkuhiljaa hyvän seurannan osuus pitenee, mutta kyllä tässä vielä on matkaa voittajaluokan seuraamiskaavioon.

Kaukokäskyissä viimeistä nousua lukuunottamatta Assi toimi hyvin ja pysyi sangen hyvin yhdessä kohdassa. Hiljalleen voidaan ruveta vähän välimatkaa koiran ja ohjaajan välillä pidentämään. Joka liikkeestä palkkaan. Nyt se malttaa pysyä esim. seisomassa, josta se ennen nopeasti lätsähti maahan.

Noudot sujuvat oikein hyvin. Paluuvauhti metallikapulassa voisi olla nopeampi, mutta muuten ei ole ongelmia. Kun muistelen, miten vaikeaa kapulan opetus oli Assille, olen nykyisestä asiantilasta enemmän kuin tyytyväinen.

Ruutu meni pari kertaa hyvin, mutta sitten Assi rupesi poistumaan ruudusta hajujen perään. Pitää kyllä satsata tuohon liikkeeseen paljon aikaa.

Tunnari meni plörinäksi. Assi mielsi liikkeen noudoksi, nappasi ekan kapulan ja toi. Samoin toisella kerralla. Kun lähetin kolmannen kerran etsimään, Saija komensi vierestä "irti", kun Assi haisteli väärää ja kehuttiin, kun se otti oikean. En viritellyt koiraa etukäteen oman kapulan etsinnällä. Ollaan niin vähän tehty tunnaria, että en ihmettele tämän kertaista tulosta.

Että töitä riittää vielä pitkäksi aikaa! Hyvillä mielin kuitenkin kaikki lähdettiin kotiin päin!