Eipä olla Assin kanssa aikoihin aktiivisesti treenattu agilitya. Oman seuran kisoihin kuitenkin meidät ilmoitin ja sinne sitten suunnattiin. Tuomarina radalla oli Pertti Siimes, joka oli tehnyt ihan mukavan, joskin haasteitakin sisältävän radan.

Lähdettiin Assin kanssa yhtä matkaa. Käännös muurille sujui ihan hyvin. Nelonen oli okseri, jota onneksi pystyimme etukäteen treenaamaan. Assi kun ei oikein osaa ajoittaa okserihyppyä oikein, jos sitä ei ole muutamaa kertaa etukäteen hiulattu. Nyt meni okseri mallikkaasti. A:lla meni jonkin verran aikaa, kun en oikein osannut päättää, menenkö esteen ohi vai en. Vein koiran kohti keppejä hypyn vasemmalta puolelta ja sain sen hyvin keppien alkuun. Leikkasin keppien oikealle puolelle, Assi hetkeksi pystähtyi, muttei mennyt yhdenkään kepin ohi vaan jatkoi matkaa. Renkaan jälkeinen käännös olisi voinut olla tiukempi. Keinu ja putki menivät hyvin.Valssasin varan vuoksi keinun jälkeen, jotta varmasti koira etenee oikeaan putken päähän. 13 oli sarjaeste ja vielä sellainen, jossa hyppyjen väli oli lyhyt. Tarkoituksena on, että koira ottaa hyppyjen välissä vain yhden maakosketuksen. Assilla tämä onnistui hyvin. Menin renkaan oikealle puolelle ottamaan koiraa vastaan tarkoituksena kuljettaa se hypylle ja vetää se hypyn vierestä puomille. Assi meinasi mennä puomille renkaalta suoraan, kun taisin käskyttää huonosti ja kroppani ei osoittanut sinne minne pitää. Mutta hyppy meni kunniallisesti, puomi ja loppuhypyt myös. Reilu sekunti tuli yliaikaa,mutta puhdas virheetön rata. Ihanneaikakin olisi ollut saavutettavissa Assin tämänkertaisella vauhdilla. Oikein tyytyväinen olin rataamme kuitenkin! Kiitos taas Assille urakasta. Gösta-poika tiputti okserin riman ja puolella sekunnilla ylitti ihanneajan johtuen muutamasta suuresta kaarteesta, mutta hyvin meni sekin radan. Portugeesit rules!