Ai miten niin vihreä? No, Porvoon näyttely oli märällä, pitkällä, osittain leikatulla nurmella Kun meidän kaunotar länttäsi soman pienen valkoisen pyllynsä maahan, siihen (siis pyllyyn) jäi vihreä läikkä. Puhumattakaan valkoisista putipuhtaista tassukarvoista. Sitten neitiä varjeltiin upouudessa kevythäkissä, josta - murrr - hajosi heti vetoketju. Tuuli leyhytteli luukkua, mutta koiratyttö pysyi kiltisti sisällä, kun kerta käskettiin ja otti torkut.

Varsinainen näytelmä sujui yllättävän hienosti. Yllättävän siksi, että tuomari ennen portugeeseja jakeli surutta H- ja EH-arvosteluja pilvin pimein. Ankara täti tämä Carin Åkesson. Saaga oli taas sokea kuin lepakko otsatukkansa takana. Se vähän ämpyili seisomisessa, mutta sain sen kuitenkin hyvään asentoon. Juoksussa se vähän pompsahteli, mutta kunnialla selvittiin tästäkin pätkästä. Tuomari tutkaili vajavaista nenäpigmenttiä ja ehdotti, että pigmentti oli tulollaan. Minä myöntelin tietysti, että juu, juu, tulossa on. Toivottavasti! Kovasti hän tuntui Saagasta tykkäävän, mutta ei Saagasta ollut Riolle vastusta esiintymisessä. Ihan hävetti seisoa upeasti poseeraavan uroksen vierellä ja yrittää hiki päässä saada Saagan koipia pysymään paikoillaan. Rio oli siis rop ja Saaga vsp, mutta mikä parasta, se sai sertin.  Hieno homma!  Oli mukava nähdä näyttelyssä sukulaispoika Pojua, joka on tosi nätti uros. Terveisiä vain Pojulle ja kotiväelle!

Tässä poseeraa neiti VSP, jonka emäntänsä on onnistunut tälläämään sellaiseen asentoon, että takakulmaukset ovat olemattomat. Hm, pitäiskö harjoitella asettelua peilin edessä? 

Näyttelystä lähdettiin kiireesti Kotkaan, sillä yhdeltä oli alkamassa elämämme eka yhteinen möllitokokilpailu. Halusin ehdottomasti ehtiä kisaan, sillä viikon päässä on ensimmäinen oikea tokokisakoitos, ja oli tärkeä saada selville, mikä on kisakuntomme tällä hetkellä.

Alokasluokassa kisasi kolme koirakkoa. Ensin oli paikallamakuu, jonka Saaga selvitti täydellisen hienosti. Myöhemmin Saaga oli vielä avoimen luokan paikallamakuussa lisäkoirana kolmen minuutin makuussa eikä sekään tuottanut ongelmia. Voin näköjään ruveta treenaamaan sen kanssa välillä piiloutumistakin paikallamakuussa.

Saaga kisasi toisena. Se seurasi sekä hihnassa että ilman hihnaa oikein hyvin. Kontakti ja paikka pysyivät melkein koko ajan. Täyskäännöksen askellusta pitää emännän harjoitella yksin, että saa koipensa toimimaan niin, että koira tietää, milloin kääntyä.

"Miksi tuo emäntä näyttää noin onnettomalta? Minähän seuraan tässä aivan täydellisesti:" Koira rukka! Ai miten niin jännitti!

Liikkeestä maahanmeno ei mennyt seuraamisen osalta ihan niin hyvin kuin mitä Saaga osaa. Juuri liikkeelle lähtiessä kulki juna ohi ja sitä piti jäädä tuijottamaan, joten piti antaa toinen seuraa-käsky. Itse maahanmeno ja paikalla olo sujuivat oikein hyvin. Liikkeestä seisominen oli vähän hidasta. Taitaa olla tulevan viikon tärkein treenattava hypyn lisäksi.

Hyppy meni tähän asti oikein hyvin. Kun lähdin koira kohti, se ystävällisesti väisti minua ja tuijotteli maahan, jotta ymmärtäisin laittaa sinne namin. Eli pitää treenata paikallaan pysymistä esteen takana. Kaiken kaikkiaan pistesaalis oli 185 pistettä (maksimi 200) ja voitimme alokasluokan tällä tuloksella. Nyt on paljon paremmat fiilikset lähteä ensi sunnuntain kisaan, kun tietää, missä mennään.

"Mutta sitten kyllä mulle on pakko laittaa tukkapompula päähän. Täältä otsatukan takaa ei näe mitään! Tai mulle on hommattava opaskoira."

Huomenna mennään sitten Luumäen ryhmikseen.