Aurinkoinen syysperjantai! Sitä ei voi haaskata hukkaan, joten lähdimme joukolla metsälenkille. Seuranamme olivat Eija ja Windy, joka sekin on mitä innokkain keppiharrastaja.

Tämä keppi sointuu hyvin väritykseeni.

-Ai sul on keppi. Anna nyt kamulle kanssa. Näytä edes.

- Etsi itse omat keppisi. Hampaat irti tästä!

- Keppiä löytyy, keppiä löytyy!

- Syö sää tuota, niin minä taidan - kun niin kovasti mukavan tuntuinen tuo sammal -...

...taidan ottaa pienet piehtaroinnit. Tästä lähtee!

- Aah, ihanaa! Kokeilisit sinäkin, Saaga!

Elsa kulki omia polkujaan omaan rauhalliseen tahtiinsa. Sitä eivät hetkauta piehtarointi eivätkä kepit. Se söi heiniä, niinkuin muuten muutkin. Kun vielä löytyi kuivunutta hevosenlantaa, niin ah tätä onnen päivää. Saagakin veti suorastaan "kaksin käsin" silmäkulmasta minun lähestymistäni vilkuillen. Kun rääkäisin, viimeinen kökkäre tipahti suusta. Pitäisiköhän lisätä ravintoon ylimääräistä kuitua?

Kuka eka? Minä, minä, minä!!!

Ja eikun heinikkoon pupupomppimaan.

Saaga on hyvin keskittyneen näköinen.

Yhtäkkiä iski pieni joukko hirvikärpäsiä kimppuun. Tukassa ryömiskeli muutamia ja yksi sinnikäs yritti kaivautua korvaani. On ne NIIN ällöttäviä otuksia. Onneksi muualla saimme olla rauhassa.

Kun riiittävän kauan hyppi ja pomppi, välillä ojassa, välillä kurassa ja sitten taas metsäpolulla, kävi näin. Jalat alkoivat olla jo aika suloisen väriset.

Niin, toki joku koira osasi siististikin lenkkeillä.

Ei haittaa kura eivätkä turkin roskat. Vedellä ne lähtee.

METSÄSSÄ ON IHANAA!!!

-----------------------------------------

Illalla ennen saunaa tehtiin vielä Krissen ja Sannan kanssa tokotreeniä. Assin liikkeestä seisauttamiset eivät oikein kulkeneet samalla teholla kuin tavallisesti, mutta olihan reilun puolentoista tunnin metsälenkki jaloissa painamassa. Sen sijaan tunnarissa alkoi tapahtua. Kiitos kovasti neuvoista, tytöt. Yhtä kapulaa piiloteltiin ja kun Assi taas muisti kupletin juonen, se malttoi tosi hyvin käyttää nenäänsä ja  etsiä heinikosta kapulaa. Tokihan kapulassa oli varmaan voimakas haju, kun koko ajan sama oli käytössä, mutta koska me olemme oikeasti hyvin alussa tässä tempussa, se ei haitannut vaan auttoi koiraa varmasti onnistuneeseen suoritukseen. Assin kaukokäskyt, joita ei tehty montaa, menivät aika täydellisen kauniilla ja taloudellisella tyylillä. Olin enemmän kuin tyytyväinen. Ollaan me kyllä tätä hinkattukin. Kunhan vielä hiljalleen saadaan välimatkaa, niin hyvä tulee. Liikeradat olivat aivan oikeat. Muuta ei Assin kanssa tehtykään.

Saagan kanssa tehtiin luoksetuloa. Vauhti oli vähän löysä, vaikka otinkin pitkän matkan. Tehtiin erittäin pitkän tauon jälkeen kaukokäskyjä. Neiti pomppi kuin jojo maahan ja istumaan vuorotellen, kun käskin pelkästään:istu-istu-istu-istu. Eli istu-käskyn varmentamista oli syytä tehdä. Muutenkin ekat istumiset tehtiin yli-innostuneella pompahtamistyylillä, jota pitää kyllä rauhoittaa. Sinänsä istu ja maahan sujuvat nätisti, kun vain koira malttaa. Lopuksi tehtiin pieni seuraaminen ja vasemmalle kääntyminen. Minun täytyy muistaa kääntyä riittävän rauhallisesti, että koira ehtii kääntää peräpäänsä eikä tee oikaisua. Tällaistakaan ei huomaa, kun yksin treenaa. On tosi hyvä, kun joku katsoo päältä ja sanoo suoraan, jos pieleen menee. Ai niin, otettiin me liikkeestä seisomistakin, joka oli vähän heikkoa, joten napautin namin naamaan käskyn kanssa ja sitten sujui taas. Pitää naksuttimella jatkaa tämän ja maahanmenon vahvistamista, että koira tajuaa jutun ihan kunnolla.

Sitten päästiin koko porukka kotiin syömään -ja emäntä hautoi viikon väsymykset pois saunassa. Huomenna on oltava skarppina, kun on ne MM-agilitykisat. Koiratytöt menevät hyviin hoitopaikkoihin koko päiväksi, joten niistä ei tarvitse kantaa yhtään huolta. Kiitos jo etukäteen, ystävät!