Vaikka viime viikonlopun piti olla ihan laiskottelu- ja kotiviikonloppu, huomaan, että johan taas sain paljon koirien kanssa puuhailtua. Lauantaiaamuna mentiin kentälle Krissen, Friscon ja Lakun seuraksi tokoamaan. Meillä oli vaikuttava rivistö koiria paikallamakuussa, kun Saaga, Assi, Frisco ja Laku makasivat rintarinnan kelpie Jillan seurana. Elsaa en huolinut mukaan, koska sen paikalla pysyminen ei ollut taattua, kun sen kanssa ei olla pitkää makuuta treenattu. Elsa päätti sitten autossa, että olkoon se häiriötreenari ja ulisi surkeasti ensimmäisten minuuttien ajan. Kunhan sain omat hurttani ensin älyämään, että maataan, kiitos,  niin sen jälkeen sujui todella hienosti. En mennyt piiloon. Molemmat koirat tekivät melkein neljän minuutin paikallamakuun ilman mitään hermostumisen merkkejä. Saagan nostin ensin perusasentoon, joten Assi sai vielä kärsivällisyysharjoitusta odottaessaan vuoroaan. Sen se kyllä osasi.

Treenasin molempien koirien kanssa hyppyä. Assin hyppynouto on hyvä, kunhan se ei innostuksen puuskassa lähde omin luvin hakemaan kapulaa, niinkuin kerran tai kaksi kävi. Saagan hyppy on ihan kelvollinen, joskin täytyy tarkkaan miettiä etäisyys ja oma paikka, että koiran hyppy tulee alas parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Targetia en käyttänyt vaan palkkasin kädestä. Saaga on pakko vapauttaa seisomasta nopeasti, sillä sen pyllly nyykähtää istumaan alta aikayksikön ilman käskyä.

Ruudussa kokeilin pari kertaa ilman targetia Assin kanssa. Se meni kyllä ruutuun, mutta alkoi hillittömän haistelusession etsiessään kadonnutta palkkaa eikä yhtään suvainnut kuunnella minun paikka-huhuilujani.  Palautin targetin ja tehtiin ruutua eri etäisyyksiltä. Ei se vieläkään ole lähelläkään valmista. Huokaus! Saaga rynnisti ruutuun, jossa oli rasia, jonka päällä oli nami ja sisällä myös. Se jäi kiltisti odottamaan rasian viereen toista herkkua. Molemmille tehtiin myös se loppukävely taas. Assi tuli ruudusta pari kertaa vastaan. Sitten kävely onnistui ja sivulle tulo myös auttavan käden avulla. Saagallakin saatiin pari ihan hyvää lopetusta lyhyeltä matkalta.

Ihan hyvät treenit - ja vielä aivan hulppeassa auringopaisteessa. Syksysää parhaimmillaan.

Iltapäivällä mentiin Eijan ja Windyn kanssa tekemään pientä agilitytreeniä. Viritettiin radalle puomi ja keinu sekä hyppyjä niin, että tuli ympyrärata. Kaikki koirat tekivät rataa intona, myös Elsa. Kontakteilla ei Saagalla tällä kertaa ollut targetia ja heti se rupesi jarruttelemaan jo alastulolla eikä mennyt ihan alas asti. Houkuttelin sen oikeaan paikkaan ja palkitsin. Targetia täytyy edelleen pitää, mutta sitä pitää pienentää ja häivyttää huomaamattomammaksi .

Saaga puomilla

Mihinkäs seuraavaksi? kyselee Saaga.

Sunnuntaina sitten oli seuran agimestaruuskisat. Siellä oli reilusti koiria, minejä ja medejä yli 20 ja makseja melkein kolmekymmentä. Radat olivat oikein kivat ja tuomarina toimi Sami Topra, joka juuri oli saanut agilitytuomarin paperit. Teki niin kovasti mieli kisata Saagankin kanssa, mutta kun se ei niitä keppejä osaa, niin en viitsinyt lähteä mitään huitomisia kepeille harrastamaan. Harmi!

Assi sen sijaan oli innokkaassa kisakunnossa. Ensimmäinen rata oli hyppyrata.

Ylempi ja alempi kuva Marianne Heiskaselta. Kiiiiiitooooos.

Menoa ja meinikiä riitti. Muutamia viime hetken pelastuksia runsaalla äänenkäytöllä sai tehdä, kun neiti teki vapaavalintaisia yrityksiä eri päähän putkea kuin mitä oli tarkoitus. Kaarteet veivät aikaa, putkesta tuli kielto ja yksi rimakin tipahti, joten 13 virhepistettä oli saldona.

Hoplaa - ja hyvä ojennus.

Ennen toista rataamme istuin toimistopöydän takana kirjaamassa tuloksia. Sen seurauksena olin niin kangistunut, että hädin tuskin pääsin liikkeelle rataan tutustumisessa. Yritin hyppiä ja loikkia, mutta tulos oli huono. Ei siis sulavaa liikuntaa nähty meikäläisen osalta (jos ikinä ollaan muutenkaan nähty). Assi sen sijaan liikkui liukkaasti. Puomin alastulokontaktin niin liukkaasti, ettei tuomari huomannut, kuinka toisen takajalan varpaat osuivat kontaktiin (kertovat paikalla olleet silminnäkijät) vaan hän kehtasi nostaa kätensä virheen merkiksi. Mutta ei me piitattu vaan jatkettiin rataa. Kepeillä Assi pysähtyi hetkeksi hidasta emäntäänsä odottamaan ja TAAS julma tuomari ei ymmärtänyt, miten huomaavainen koira minulla on vaan nosti kätensä kiellon merkiksi. Siitäkään ei välitetty vaan Assi jatkoi rivakasti loppuun asti eteen-käskyllä ja emäntä jolkotti perässä. Alle ihanneajan mentiin reippaasti. Loppusijoituksemme oli kymmenes.

Kontaktivirhe muka - ja pöh, sanon minä. Tosin koira selkeästi näyttää harkitsevan loikkaamista, mutta ne takavarpaan reunat osuivat. Kiitos Mariannelle tästäkin kuvasta.

Kisaamassa oli muitakin tuttuja.

Tässä sheltti Aapon tyylinnäyte.

Pave piti huolta vauhdista ja vaarallisista tilanteista.

Tässä menee kohti seuran maksimestaruutta schapendoes Ada. Onnea Marikalle ja Adalla upeista radoista - ja hyytävän hyvistä kilpailuhermoista.

Pienenä leuhkimisena voidaan mainita, että muutamia vuosia sitten Elsa teki jymy-yllätyksen ja voitti seuran maksimestaruuden kaikkien muiden nenien edestä, vaikka se oli jo jäänyt eläkkeelle. Assi sijoittui silloin toiseksi, joten voitte uskoa, että palkintopallilla oli yksi korvasta korvaan hymyilevä portugeesiemäntä. Oi niitä aikoja!

---------------------------

Tänään mentiin taas arkisesti treenaamaan, koska säätiedotuksen lupaama sadepäivä olikin muuttunut ihanan aurinkoiseksi syyspäiväksi. Saagan kanssa höylättiin kolmessa tuokiossa keppejä. Näyttäisi siltä, että hiljalleen se oppii tekemään itsenäisesti aukkopaikankin. Täytyy yrittää tällä viikolla ehtiä joka päivä keppitreenaamaan, jotta voitaisiin taas yksi verkko pudottaa pois.

Assi teki tokoa. Luoksetulon pysähdys, tuo ikuinen murheenkryyni, sai uutta potkua, kun rupesin pysätyttämään koiran melkein heti sen liikkeelle lähdettyä. Vauhti pysähtyi kuin seinään ja pääsin palkkaamaan ruhtinaallisesti hyvästä suorituksesta. Tätä jatketaan. Seuraamiset sujuivat hienosti. Kaukoissa otin vähän enemmän matkaa ja kaikki  muut sujuivat, paitsi istumasta seisomaan nousu, jossa tuli askelia eteenpäin. Joka tapauksessa liike edistyy koko ajan.

Lopuksi koirat riehuivat intona, joten päivän hikilenkki tuli hoidettua siinä. OIkein hyvä viikon aloitus!