Aamulla tokoiltiin. Koska oli pakkasta, otin vain Saagan mukaan. Treenit menivät oikeastaan tosi hyvin. Kolmen minuutin paikallamakuussa seisoin välillä selin koiraan, kerran kävin maneesin ulkopuolellakin. Muutaman kerran piti rykäistä, kun neiti haisteli maata ympärillään, mutta ylös se ei noussut ja suurimmaksi osaksi teki priimamakuun. Hypyt sujuivat mallikkaasti, seuraamispätkä samoin. Sivuaskelissa Saaga pompsahtelee vähän liikaa, mutta alo-liikkeisiin sivuaskeleet eivät vielä kuulukaan, joten niitä on aikaa treenata lisää. Jätöt olivat jo aika hyvät. Ihan hyvin fiiliksin lähdettiin kotiin. Lastasin saman tien isot koirat autoon ja lähdettiin kentälle juoksentelemaan.

Eikun menoksi.

Saaga on ruvennut kiusaamaan ulkona Elsaa. Taitaa tyttö haluta kiivetä laumassa arvoasteikossa ylöspäin. Elsa-rukka on sitä mieltä, että antaa mennä vain. Sitä ei yhtään kiinnostaisi moinen meno.



Assi tulee Elsan avuksi. Leiki minun kanssani äläkä Elsaa vainoa.






Tukka silmillä!

Katselin ottamiani kuvia kotona. Jos joku on sitä mieltä, että koirat ovat yksi-ilmeisiä otuksia, miettiköön uudestaan näitä kuvia katsoessaan.

Iltapäivällä taloon saapui hoitotyttö Minni.



Minni pomppasi eteisen tuolille ja oli hetken aikaa sitä mieltä, että hän voisi heti paikalla lähteä kotiin takaisin.



Mutta kauan ei alakulo kestänyt, sillä kohta nähtiin erään kaniinimäyräkoiran syöksyvän kohti Saagaa yläkäpälät ilmassa levällään. Takaa-ajoleikki rullasi mattoja koko ajan. Välillä edellä juoksi Minni, sitten Saaga. Ja välillä painittiin!


 
Illan tullen duracellista virta alkoi hiipua.




Rinsessa Pruusunen nukkuu autuasta mäyräkoiran unta.

Tiinalle ja Maijulle rentouttavaa Madeiran matkaa!