Uuden vuoden aattona tallattiin ilotulitteiden paukkuessa kohti Minnilää. On se luojan lykky, että meidän koirat eivät ole moksiskaan paukuista. Kun tuntuu tuo paukuttelu alkavan yhä aiemmin, olisi koirien elo ja olo yhtä tuskaa, kun pitäisi ulkoilla ja pelottaa. Nestori-koirani pelkäsi paukkuja ja suostui vain pikapissat tekemään ulkona uuden vuoden aikaan. Nämä typyt sen sijaan lenkkeilevät aivan pelottomasti ja räjähdyksistä välittämättä. Ihanaa!

Minnilässä oli iloinen jälleennäkeminen.

- Moi Saaga, kiva kun tulit!

- Terve,terve pikku ystävä. Halattaisko?

-Älä purista niin tiukasti!

Vanhat siskokset Elsa ja Fanny tarkkailevat tyynesti tilannetta.

Nellin ja Minnin poseeraus. Minni pelkää paukkuja, mutta onneksi vain ulkona. Sisällä ei ahistanut, sillä touhua riitti koko illan.

On tämä uuden vuoden vietto rankkaa!

Meillä ei ollut yhtään paukkua eikä papaattia, mutta ikkunasta saatoimme seurata hienojen rakettien räjähtelyä taivaalla. Nautiskelimme herkulliset pihvit kera hyvän salaatin ja maukkaan punaviinin. Kiitos vain Kymijoen rannan väelle hauskasta illasta ja hyvästä seurasta!

Viime uutena vuotena Saaga oli vielä tällainen pirpana. Otsatukka oli lyhyen läntä, joten saparot olivat säälittävän lyhyet. Riekkumaralla Uljaksen kanssa oli jo silloin aivan ihanaa.

Uuden vuoden päivänä lähdimme Saagan kanssa Uljasta moikkaamaan.

- Yllätyshyökkäys! Moi Uljas!

- On se kumma, kun sinua näkee niin kovin harvoin nykyään.

-Rauhoitu nyt, hyvä neito.

- Ei tässä ehdi rauhoittua, kun uusi vuosi on alkanut ja pitää tehdä vaikka mitä.

- Sitä paitsi mulla on ollut sua kaaaamaaalaaan ikävä!

- Noh,noh! Nythän me taas tavattiin.

- Oletkos sinä kasvanut, kun tunnut taas niin kovin korkealta?

- NO ENKÄ OLE! Katso vaikka.

- Ollaan tässä hetki ihan sylikkäin.

- Jestas! Onpas sulla likaiset jalkapohjat!

Suurimpien ilonpurkauksien jälkeen lähdettiin porukalla Äyspään kallioille tervehtimään uuden vuoden alkua glögimaljoja nostaen. Aurinko paistoi kirkkaasti pakkassäässä. Navakka tuuli teki pakkasesta aika purevan.

Lumiprinsessa

Tulkaa jo. Ei koko ajan tarvitse kuvata.

Meri oli täysin sula. Maisemat olivat hienot joka tapauksessa. Lumikerros oli nimellinen, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

Takaa näkyivät Mussalon sataman nostokurjet. Saaga ei välittänyt niistä yhtään.

Uljaksella on Saagalle asiaa.

Kun ei muuten yletä korvaan kuiskaamaan....

...pitää pompata. Maasta se pienikin ponnistaa.

Sitten on aika taas leikkiä.

Uljaksella on leveä hymy ja poskiparta pörhöllään.

Pieni ja iso valkoinen.

Kiitos lenkkiseurasta, Uljas!

---------------

Saaga oli kaiken tämän touhuilun jälkeen aivan naatti. Kun päästiin lenkin jälkeen kotiin, se kellahti lattialle nukkumaan ja nukkui kauan. Pieni pää oli ylikuormitustilassa vissiin.