Aamulla lähdettiin reippaasti lenkille klo 8, kun Assi oli ulko-ovea raapimalla ilmoittanut, että tarttis päästä. Vähän ennen kymmentä oltiin jo eläinlääkäriasema Marvetissa näyttämässä Assin pattia. Tohtori oli sitä mieltä, että patti kannattaa poistaa, koska se on niin lähellä silmää. Koskaan ei tiedä, milloin patti päättää alkaa kasvaa, joten on järkevämpää poistaa se. Pääsääntöisesti tuollaiset patit ovat ihan hyvälaatuisia kuitenkin - onneksi. Sain varattua leikkausajan keskiviikolle. Ehtii lomalla valvoa, että haava alkaa parantua hyvin. Pari tikkiä kuulemma tulee silmän yläpuolelle. Hyvä, kun tulee hoidettua.

Paluumatkalla käytiin vähän koirapuistossa energiaa purkamassa. Kotiin tultuamme pistin Saagan ja Assin pesuun. Kun ne kuivattelivat kylppärissä, käytin Elsan pienellä pissatuslenkillä. Sitten istuin puhelimeen ja otin yhteyttä vakuutusyhtiöön. Assilla on Ifissä vakuutus, jota se on tarvinnut vain kerran elämässään. Terve tyttö on neiti Passinen siis ollut, vakuutusyhtiölle hyvin halpa tapaus. Saadaan nyt tämän pattioperaation myötä vähän rahoja takaisin. Kun koirat olivat valuneet jonkin aikaa, alkoi kuivatusrumba. Meillä oli kahdelta aika Eijan luona, mutta vähän myöhästyttiin. Ihan kuivaksi en ehtinyt koirien koipia saada, joten niitä piti vielä kuivatella. Koirien kiitettävän pitkät villahousut saivat kyytiä ja kuonot ajettiin hyvin lyhyeen karvaan. Tytöistä tuli söpösiä nöpösiä. Saagan korvista kaivettiin karmeat mömmökarvat pois. En ole juuri vaivautunut sen korviin koskemaan ja sen kyllä huomasi  , nolouden huippu. Saagan mielestä korvien kaivelu oli aivan kamalaa, mutta tein kyllä lupauksen itselleni, että nyt olen korvakarvojen suhteen vastedes paljon tarkempi.

Tässä meidän siistikuonoisia tipusia:

Kauneushoitolasta menimme treenaamaan Kristiinan ja Friscon kanssa tokoa. Ensin vähän kävelimme hyytävässä viimassa. Frisco kävi tosi kuumana Saagaan, joten voisiko tämä vihdoin ja viimein merkitä niiden hartaasti odotettujen juoksujen tuloa. Pliis, joohan! Lenkki jäi kiihkeilun takia lyhyeksi, Saaga suljettiin autoon närkästyneesti kiljahtelemaan ja Assi teki ensin tunnarikapulan etsintää. Alku meni huuhailun puolelle. Katariinanpuistossa oli tosi paljon lomaulkoilijoita, mäenlaskijoita ja koiranulkoiluttajia. Todellista häiriötreeniä siis. Assi jäi tämän tästä tarkkailemaan jotain kävelijää kesken haistelun. Saatiin me joitain kelpo hakujakin aikaiseksi ja koira käytti nenäänsä, mikä oli tietysti tavoitekin. Sitten otettiin luoksetuloa, jossa Assi varasti monta kertaa, kun siitä oli niin ihanaa tulla luokse, vaikkei sitten palkkaa saanutkaan. Ihan hiukkasen ylivirettä, mutta tosi hellyttävää, kun into oli niin käsinkosketeltavaa. Toisella kierroksella tehtiin sitten ruutua, jossa saatiin pari hyvää suoritusta maahanmenoon asti.  Sormet alkoivat olla jääpuikkoina, joten tämän enempää ei Assi sitten tehnytkään.

Kun päästiin kotiin, koirat saivat vähän ruokaa, koirien emäntäkin haukkasi purtavaa ja hetki huilattiin. Sillä vielä oli yksi meno jäljellä. Saagan kanssa lähdettiin nimittäin agilitytreeneihin. Edellisen viikon treeneihin ei päästy, kun olin kipeä, joten nyt oli jo pakko päästä. 

Ensimmäinen treenirata oli tällainen:

Kutsuin Saagaa lähellä kakkoshyppyä ja mentiin vaivatta hypyille 3 ja 4. Kakkosen edessä oleva putki ei houkuttanut. Pidin kättäni aika suorana kääntäessäni vitoshypylle, joten kaarre oli suuri. Kun tein uudestaan ja pidin kättä lähempänä itseäni, koirakin kulki pienemmällä kaarteella. Leikkasin kutoshypyn takaa ja aika kivasti Saaga haki putken pään. Kasi- ja ysi-hypyn välissä vaihdoin hyppyjen oikealle puolelle - ja vedin Saagan ysihypyn ohi. Kun pysyin hyppyjen vasemmalla puolella, koira teki molemmat hypyt.

Kun kokeilin valssia vitosen ja kutosen välillä, koira ajoi joko päälle tai tuli hypyn ohi. Saagalla on selvästi havaittavissa toko-koiran vasemman puolen hakuisuutta sellaisissakin tilanteissa, jossa selvästi ohjaan oikealla kädellä. Eli oikean käden ohjausta pitää treenata paljon. Eiköhän se aikanaan opi seuraamaan molempia käsiä, mutta nyt, kun ollaan aika paljon hiulattu tokoa, on pienen pään vaikea ymmärtää, ettei aina tarvitsekaan hakeutua vasemmalle puolelle. Assilla ei tällaista ongelmaa ole ikinä ollut, mutta se onkin aloittanut ensin agilitysta.

Toinen rata on tässä:

Kutsuin koiraa ykköshypyn takaa, vein sen vasemmalla kädellä kakkoselle, oikealla kädellä heitin putkeen ja pingoin neloshypyn taakse. Sitten taas olikin tosi vaikeaa löytää se paikka, josta saisin Saagan kääntymään vitoshypylle. Se ajoi päälle tosi helposti. Olikohan tää taas sitä oikean käden syndroomaa? Yleensä se on hyvin notkeasti kääntynyt tarvittaessa. Vitosen jälkeen peruutin kutosen vieritse, heitin vasemmalla kutoshypyn yli, jaakotin ja oikealla kädellä vein seiskahypyn yli. Kerran sain jaakotuksen onnistumaan tosi hyvin. Kun vein oikealla kädellä koiran kasihypylle ja takaaleikkasin kohti putkea, Saaga ei hahmottanut putken suuntaa, vaan pyörähti hypyn takana. Se haki kyllä putken aika itsenäisesti ja itse kerkesin tekemään persjätön putken toisessa päässä ja viemään viimeiselle hypylle. 
Kun kokeilin viedä 5-7-hypyt oikealla kädellä, Saaga meni kerran putkeen ja useamman kerran ajoi kutoshypyllä ohi minun vasemmalta puoleltani - tokosyndrooma taas.Oikealta viennin tavoitteena oli ehtiä kasihypyn oikealta puolelta viemiseen ja saada koira kääntymään putkeen päin ilman pyörähdystä. Tämä kyllä onnistui.
Yksittäistreeniä tein kepeillä. Harjoiteltiin erilaisia lähetyksiä. Saaga on kepeillä tosi varma. Vauhtia saa vielä tulla lisää, mutta reipas se on nytkin. Keinua treenattiin myös panostaen sekä ylösmeno- että alastulokontakteihin.

Saahan nähdä, vieläkö ensi viikolla ollaan treenaamassa vai joko juoksutauko on alkanut. Täällä peukutetaan jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta.