Liekö perjantai ja kolmastoista päivä tuonut huonoja viboja Saagalle, sillä nuori stailaajamme oli sitä mieltä, että uudet puunupit olivat erittäin tyylittömät. Sen takia -kai - oli protestiksi syöty yksi tuore vedin tuusannuuskaksi. Vain ruuvi kurkisti laatikon seinästä surullisena. Eivät siis eilen suihkutetut mausteet olleet vaikuttaneet laisinkaan estävästi. Pöh! Yllättävän täysjärkisenä emäntä puumurenia katseli. Kun ne oli siivottu pois, lähdettiin metsälenkille ystävien kanssa.

Lumessa on ihana tuoksu.

Saagalle on heitetty lumipallo - ja hän lentää.

Windykin on aivan intona palloa odottamassa.

Tännekös se minun palloni meni?

Ei löytynyt! Heittäkää uusi!

Taas Saaga lentää.

Windy näyttää, missä asennossa palloja pitää odotella.

Saitkos kiinni yhtään?

Assi ei palloista niin perusta vaan porhaltaa.

Saaga perässä kieli poskella.

Hillityt ystävämme Wili ja Windy päivittelevät portugeesihökellystä.

Hei, mihinkäs te jäitte? Mennään jo.

Me ainakin mennään.

Pomps hankeen.

Ystävykset menopäällä.

Pitihän meidän tyttöjen hangen alta yksi ihana hevosenkakkakasa kaivaa. Kun katsoin taakseni, trio oli ties kuinka kauas jäänyt kuopimaan. Huuto ei auttanut, joten syöksyin metelöiden kohti. Assi älysi ensimmäisenä lähteä pois. Elsa ei vissiin kuullut - eikä Saaga taas välittänyt. Tempaisin niskasta nämä kaksi ja pyöräytin oikeaan suuntaan. Vielä Elsa yhden palan nappasi ennen poislähtöä. Mikä näitä tyyppejä oikein vaivaa? Vitamiininpuutos vai jotain? Shelttejä ei vähempää voinut  kakka kiinnostaa.

Kotimatkalla kävi emäntä ostamassa Robinhoodista muovisia laatikonvetimiä. Katsotaan, miten nämä tyydyttävät stailaajan makua. Metalliset olisivat olleet kauniimpia, mutta myös reilusti kalliimpia. Jätetään ne seuraavaan kertaan, jos vieläkään eivät Saagalle nupit kelpaa-tai no, kelpaavat liiankin hyvin.