Lievästi ryytyneinä vietämme iltaa kotona, sillä takana on vauhdikas päivä.

Aamulla suuntasin Saagan kanssa seuramme möllitokokisoihin. Saaga joutui odottelemaan yli kaksi tuntia autossa, sillä minä toimin alokasluokan sihteerinä. Alo-koiria oli yhdeksän. Kisan aikana sää pilvistyi, tuulistui ja hyytyi. Meikäläisen kerrospukeutuminen oli täysin epäonnistunut ja olin lopussa aivan jääkalikkana. Viimeisen koirakon kohdalla sain sijaisen itselleni, jotta vähän ehdin Saagan kanssa viritellä, mutta näin jälkeen päin ajatellen sihteeriys oli huono idea. Koira oli jo aika tympääntynyt, vaikka osaakin relata autossa tosi hyvin. Vireystaso ei ollut tokokokeeseen sopiva ja se näkyi tuloksissakin. Joskin se, että osallistuttiin avo-luokkaan, oli ihan kokeilua, sillä meillä osaa liikkeistä on vasta alettu treenata eikä hyviä tuloksia ollut odotettavissakaan. Mutta silti: reilumpaa koiralle, että kisapäivänä ei odotella vaan keskitytään vain olennaiseen.

Paikallamakuu oli ensin. Vettä vihmoi jo hiukan,mutta se ei menoa haitannut. Avo-luokan koiria oli vain kaksi, mutta yksi avustaja saatiin paikallamakuuseen. Siis ohjelmassa kolme minuuttia piilossa.

Saaga meni makaamaan vasta toisella käskyllä. Se ei oikein keskittynyt. Yleensä se aina menee ensimmäisellä.

Itse paikallamakuu sujui hyvässä vireessä. Ninni otti kuvat, kiitos vain.

Loppukuviot sujuivat mallikkaasti.

Seuraamisesta saatiin 8. Kahdessa kohdassa Saaga jätätti, toisessa oikein törkeästi, jolloin se piti käskeä sivulle.  Paikoin seuraaminen oli erinomaista, mutta paikoin ei.

Maahanmenossa se jo alussa jätätti paljon. Saaga meni maahan, mutta hitaasti. Hyvin se kestää takaakierron. Pisteitä 8.

Luoksetulo oli makea. Siis ollaan pari kertaa pallon kanssa tehty pysähdystä ja ekaa kertaa nyt ihan käden kanssa vain. Muutaman askeleen Saaga otti,mutta pysähtyi. Tein heittoliikkeen runsaan vartaloavun kanssa, josta kyllä sakotetaan, mutta SE PYSÄHTYI!!!! Meinaan Assin kanssa tästä vielä ollaan kaukana -ja sen kanssa oikeasti ollaan treenattu. Pysähtymisen jälkeinen luoksetulo lähti hitaasti, joten annoin toisen sivu-käskyn ja sitten se tuli reippaasti. Tämä oli eka kerta, kun liike tehtiin kokonaan. joten ei voi olla kuin älyttömän tyytyväinen koiraan. Pisteitä 7 ½.

Seisomisessa käytin vähän vartaloapua tiedostamatta. Paluumatkalla tapahtui Porvooilmiö, eli koiran keskittyminen herpaantui ja se lähti kääntymään, kun menin sen taakse. Ihan oikeasti se kyllä on aina kestänyt sen, että menen taakse, mutta nyt sitten tuli joku sielunelämän blokki eikä se pysynytkään paikallaan. Pisteitä 7.

Noutaminen meni paperin mukaan nollille, en oikein kyllä tiedä miksi. Saaga haki reippaasti, mutta palasi lönkytellen, kun sen mielestä palauttaminen ei ole niin hauskaa. Käytin käsiapua sivulle tulossa, mutta periaatteessa se teki liikkeen alusta loppuun. Tuohon tuomiseen pitää panostaa. Olen aina noudossa kääntänyt selkäni ja juossut karkuun, jolloin se laiskalla laukalla parhaimmillaan palauttaa kapulan sivulle. Mutta jollain taikakeinolla se innokas palautus pitäisi löytyä.

Kaukkarin menivät nollille. Saaga ei kestä vielä pitkää matkaa kaukokäskyissä,mutta läheltä se tekee ne jo ihan hyvin. Harjoittelua vaatii tämä liike vielä.

Estehyppy meni muuten hyvin, mutta takaisinhyppy vaati lisäkäskyn. Saatiin 8 pistettä,mikä on ihan hyvä tulos ottaen huomioon harjoittelun niukan määrän.

Yleisvaikutelma 8, mikä oli kiltti tulos tuomarilta. Saaga oli vähän löysä, enkä itse olisi antanut  niin paljon.

Kolmostulos kuitenkin. Ihan jees. Harjoitellaan vielä.

---------------------------

Puolitoista tuntia ehdittiin huilata kotona. Käytiin koko porukan kanssa lenkillä ja emäntä tankkasi hiukan. Sitten lähdettiin taas Saagan kanssa. Tällä kertaa oli vuorossa Timo Rannikon agilitykoulutus.

Rata oli tällainen (ei ihan ykkösluokan rata).

Kaksikymmentäviisi estettä - herregud. Johan radassa oli muistamista. Ensin perehdyttiin ratapiirroksen kanssa, sitten vielä Timon kanssa. Hän kertoi erilaisista vientitavoista, joita kuivaharjoiteltiin ilman koiraa. Vähän mietin, miten Saaga pärjää näissä mutkissa. Ja kas! Saagahan pärjäsi. Emännän ohjaustyylejä korjattiin kyllä.

Saaga putosi ekalla kerralla puomilta, kun vauhti oli hirveä, mutta tehtiin saman tien uudestaan eikä kammoa ollut tullut  - eikä onneksi mitään haaveriakaan. Hypyltä kahdeksan vein ysille puolivalssilla ja pienellä peruutuksella päästiin nopeasti kymppihypylle, jota ennen käännyin ja peruutin vieden koiraa oikealla kädellä hypylle ja sitten jaakotin vasemmalle kädelle ja puikkasin putkeen. Toimi älyttömän hyvin. Hypyltä 12 piti mennä putkeen, mutta Saaga ohitti putken ja meni renkaalle monta kertaa. Kun en edennyt liikaa ja käytin riittävästi ääntä, sain vihdoin Saagan putkeenkin. Hypyltä 12 piti mennä viistosti hypyn 18 ohi, jotta sai koiran hypylle 14.  Hyppy 21 ja putken ohi reitti kepeille sujui, kun teki hypyn jälkeen nopean persjätön ja jatkoi erittäin suoralinjaisesti koiran vasemmalla puolella kohti keppejä ja sieltä käänsi koiran kepeille. Onnistuttiin siinä. Saaga ei mennyt kertaakaan putkeen. Siihen nähden, miten aloittelija Saaga on, se onnistui ihan hyvin. Lopulta se oli selvästi ihan puhki, joten lopetin tekemisen, tarjosin juotavaa ja vein typykän autoon. Ei mikään ihme. että takki oli tyhjä. Olihan rankka päivä takana.

Huomenna on vielä toinen koulutuspäivä. Mutta onneksi vasta iltapäivällä, joten aamupäivällä ei tehdä mitään järkevää. Illalla on sitten eläkeläisjäljestystä! Pitää muistaa ottaa verta sulamaan. Saa nähdä,mitä Elsa tykkää.