Kun auto oli haettu, suunnattiin Assin ja Saagan kanssa treenaamaan tokoa. Assin kanssa aloitettiin hyppynoudolla. Heitin sekä puista että metallista noutoesinettä hypyn yli. Hyvin meni ja Assi palautti vinoonkin menneen kapulan hypyn kautta. Kunnes tuli tilanne, että metallinen kapula jäi laipalleen pystyyn. Ei osannut miss Passinen kaataa kapulaa. Se yritti ottaa, mutta kun laippa koski kuonoa, se ei ottanutkaan vaan juoksi hermostuneesti minua kohti ja kapulalle takaisin. Vasta kun kävin kaatamassa esineen, se nosti sen. On se kyllä minusta ennen osannut tuossa tilanteessa noutaa. Nyt oli kyllä sangen iso metallikapula, mutta kuitenkin. Mokoma prinsessa!
Ruutua tehtiin eri etäisyyksiltä, eri suunnilta, targetin kanssa ja ilman. Kyllä Assilla on jo selvä taju asiasta, vaikkakaan se tuskin vielä heinäkuun alun kisassa vakuuttavaa suoritusta saa. Mutta vakaasti edetään oikeaan suuntaan.
Kaukokäskyissä heikko lenkki on seisomasta maahan meno. Assi ei mene oikealla tekniikalla alas, joten se etenee. Ainoastaan, jos olen sen edessä, se menee maahan niinkuin pitää. Kun välimatka on pitkä, etenemistä tapahtuu enemmän. Voi voi sentään!
Saagan kanssa tehtiin hyppyä, joka oli oikein hyvä. Krisse käskytti, kun tehtiin seuraamista. Saaga teki tosi hyvällä asenteella, loistavalla paikalla ja sen kanssa oli nautinto tehdä liikettä. Jätöt olivat myös tosi hienot. Kaukokäskyt takapalkalla sujuivat pitkästäkin matkasta, kun sille tuli selväksi, ettei ensimmäinen käden heilautus tarkoita : mene targetille ja herkuttele - vaan: ISTU! Nouto on muuten ok, mutta palauttaminen ei suju laukalla vaan ravaten, josta menee kyllä miinuksia. Kiva oli Saagan kanssa harjoitella.
Sitten mentiin kotiin. Elsa pääsi pienelle lenkille. Se jäi Assin kanssa kotiin, kun suuntasimme Saagan kanssa kohti kaupungin keskustaa ja Sapokkaa. Lähdimme ystäviemme kanssa ihailemaan puiston kukkaloistoa. Alppiruusut kukkivat parhaimmillaan.
Hehkuvia ja herkkiä värejä
Nämä kaksi nuppusta laitettiin tönöttämään kukkien keskelle. Saaga lipoo hämmentyneenä nenää.
Aika mieletön pensas!
Jokos me kohta lähdetään eteenpäin?
Värejä...
värejä...
..vaikea sanoa, mikä on upein.
Koirien uimarannassa heitettiin Saagalle vähän keppiä. Windy pysytteli visusti kaukana kaikesta märkyydestä.
Tyytyväinen kepinmetsästäjä.
No hitto, nyt kyllä meni niin syvälle, että saisit tulla jeesaamaan.
Että ei apua heru. No sinne sitten saa keppi jäädä Suomenlahdelle kellumaan.
Katariinanpuiston nurkalta näkyy avomeri. Tuuli tuiversi turkkeja navakasti.
Tämä puisto on erilainen kuin Sapokan puisto. Täällä on nurmikenttiä, joilla voi viettää piknikkiä, pelata palloa, lennättää leijaa ja vaikka mitä muuta. Ylempänä on kivisiä pöytiä ja penkkejä ja pieniä grillejä, joissa voi vaikka paistaa makkaraa. Hanhilauma laiduntaa nurmella. Ylhäällä on maassa pyöreä labyrintti.
Rannalla oli lasten leikkivempaimien lisäksi hauskat virtahevot. Kuva on otettu vähän pöllöstä kulmasta. Tämä hippo haukottelee leveästi. Windy suhtautui erittäin epäluuloisesti moiseen otukseen. Saaga haisteli reippaasti. Pitihän lapsista kuva ottaa tämänkin otuksen kanssa.
Vaikka tuuli tuiversi, aurinko paistoi ihanasti. Kävelimme reippaasti takaisin Sapokkaan ja Tulikukon terassille juomaan jäätelökahvit kesän kunniaksi. Nam!
Kommentit