Aamu alkoi järkytyksellä. Jääkaappi-pakastin oli rikki. Pakastimen sisältö pehmeni vimmattua vauhtia. Tiesi ruoanlaittotalkoita. Ennen sitä lähdettiin Saagan kanssa moikkaamaan sukulaisia, etenkin velipoika Santosia, joka oli näyttelyreissun takia vielä Kotkassa.

Anna ja Glamour toivottivat tervetulleeksi, kunhan ensin yleisestä alkuhässäkästä päästiin.

Glamour kurkki aidan raosta, josko vielä vieraita olisi tulossa.

Santos, isoveli, on näääääin pitkä.

Naapurin mies kehtasi ulkoiluttaa koiraansa aidan takana. Vahtikoiralauma yksissä tuumin kävi kommentoimassa, Saagakin joukon jatkona hyvin tärkeänä.

Glamourin ja Annan luuleikki

Santosin ja Glamourin kilpajuoksu

Fera-täti antaa nuorempien temmeltää.

Ja pieni valkoinen kiitää uusiin seikkailuihin.

Sitten lähdettiin kotiin kokkaamaan. Onneksi on pieni pakastin, joten kovin montaa lihasoossia ei tarvinnut vääntää eikä järin suurta roskikseen heitettävien määrää ollut. Hanna-ystävä lupasi majoittaa soosiastiat pakastimeensa. Ennenkuin lähdettiin kastikekuljetukseen, käytin koirat vielä yhteislenkillä.

Järkytys numero kaksi: Mentiin lenkillä leikkipuiston ohi. Joukko pieniä tyttöjä syöksyi kiljuen kohti: "Saako silittää?" Saaga tykkää lapsista, mutta kiljumisesta ja syöksymisestä se ei pidä, joten se alkoi haukkua. Minä sanoin, ettei nyt silitellä ja jatkoin matkaa metsäpolkua pitkin. Typykät seurasivat meitä laumana kiljahdellen. Saaga mulkoili taakse päin ja haukahteli. Tuisku oli varma, että nyt on tekeillä jotain ihan hirveää, kun kaveri haukahtelee. Se tempaisi äkkiä fleksin kädestäni ja syöksyi karkuun. Se juoksi sivuilleen katsomatta tien yli - luojan kiitos ei yhtään autoa - ja katosi näkyvistä. Minä syöksyin perään muiden koirien kanssa. Samoin pikkutytöt kiljuen: " Me tullaan auttamaan." Minä ensin estämään heitä tulemasta ja sitten Tuiskua huutelemaan. Ison kiven takaa kurkisti pieni pää. Siellä se oli tallella, pikkuressu. Lähdettiin jatkamaan matkaa. Tuiskun häntä ei kertaakaan noussut eli se oli vielä aika järkyttynyt. Minä se vasta järkyttynyt olinkin. Vaikka fleksi on kiva talutin monessa suhteessa tuollaiselle pienelle, se on myös tosi viheliäinen, kun siitä äkkiä nykäisee. Talutushihnasta saa aina tukevamman otteen.

Lähdettiin Saagan ja Tuiskun kanssa Hannalle ja Jukalle vieraisille. Niin, ja Uljasta tapaamaan tietenkin.

Piha on aivan ihana ja tytöt kävivät heti riehumaan.

Tuisku juoksi spurtin ja loikkasi uudestaan Saagan päälle.

- Onpas terhakka typykkä. Tuohon täytyy tutustua tarkemmin, miettii Uljas.

- Väri on hyvä ja kokokin mitä parhain. Voisikohan nuuskaista?

- Nuuh, mikä naisellinen aromi.

- Ai juu, unohdin esitellä. Tuisku, tämä on ystäväni Uljas.

- Tulehan katselemaan puutarhaa, ihana neito.

Liljat ovat juuri alkamassa kukkia.

- Hah, hah, meikätyttö ei liljoista perusta.

- Nyt riehutaan!!!

- Mies maassa, mies maassa!!!

- Tuisku hei, sulla on aika hurjat otteet. Kaikki ei niitä kestä.

- Sattuiko sinuun Uljas?

- Kyllä tämä tästä. ( Ihana nainen, ihan minun makuuni.)

- Taisi kundi vähän liioitella. Kokeilisikos : Nainen maassa, nainen maassa!!!

- Buaaahhhahahahahahah!

- Ne taitaa nauraa minulle, mutta ei se mitään.

- Hoplaa, kuunliljat ovat hyvät pomppueste.

- Johkohan nyt pääsisi --- kokeillaan--- tämä tassu ens---äh, pieleen meni!

- Höpsö, minä olen vielä alaikäinen.

Nuoripari poseeraa pelargonioiden ääressä.

Saaga seurasi touhua huvittuneena ja nautti auringosta. Nenä kohti solaa ja heti!

Lähdettiin porukalla Äyspään kallioille haistelemaan merituulia.

Meri on hionut kivet ihanan sileiksi.

Magnusti

Korkealta kalliolta näkee pitkälle.

Kun tultiin kotiin, vein isot koirat juoksemaan. Ne olivatkin riehumisen tarpeessa, kuten kuvasta näkyy.

 

 

 

Sitten tyhjennettiin jääkaapin herkkuja ruokakuppeihin - ja hyvältä maistui kaikista. Yhteenkään kuppiin ei jäänyt tippaakaan ruokaa.

Järkytyksistä huolimatta hieno päivä. Toivottavasti huomenna saan korjaajan nopeasti paikalle.