Torstai-iltapäivällä Anjalan bussivarikolla pakattiin kiihkeästi helteessä häkkejä linja-autoon. Häkkejä kertyi monta kerrosta, isot alla ja pienet päällä. Meidänkin metallihäkki kiinnitettiin liinoilla tiukasti seinään. Keskioven edessä porokoira Seita piti sellaista vartiomöykkää, että Saaga ei meinannu tohtia kiivetä autoon, mutta sisälle päästiin ja häkki oli turvallinen paikka molemmille. Koko matkan ajan ensikertalainen Saaga oli tosi rento häkkiotus. Välillä se levittäytyi makaamaan niin laajalle, että Assi oli hätää kärsimässä. Kunnes se kylmästi heittäytyi Saagan päälle niin, että typykkä älysi väistää.

Erinäisten välietappien kautta pääsimme Turkuun ja laivaan. Laivaan meno liukureittiä pitkin sujui hyvin. Laivassa olo sujui myös mitä mainioimmin. Meidän hytissä oli myös kaksi tällaista:

Elviksen lempipaikka oli pöytä. Tämän parempaa merimaisemaa ei ikkunasta näkynyt, sillä oltiin toisessa kerroksessa autokannen alla - ja oli sikaimaisen kuuma. Ilmastointi ei toiminut kunnolla koko yönä. Saagan ja Assin kevythäkki oli lattialla ja ne oleskelivat hyttiajan siellä ihan rauhallisesti, joskin hiki oli niilläkin välillä kova.

Aamulla Tukholmassa tarkastettiin koirien paperit, jotka olivat kunnossa ja sitten kiireesti tehtiin pieni pissalenkki ennen matkan jatkumista. Nynäshamn on noin viidenkymmenen kilometrin päässä ja siellä odottelimme useita tunteja, ennenkuin meidän lauttamme lähti. Onneksi sää suosi suuren osan aikaa.

Rannan lähellä oli nurmikenttä, jossa istuskeltiin - ja Assi teki pienet piehtaroinnit reissun kunniaksi. Jossain vaiheessa tummat pilvet kertyivät taivaalle, alkoi jyristä ja sataa. Kiiruhdimme bussiin, jossa sitten pidimme sadetta laivan lähtöön asti. Merimatka kesti 3 tuntia. Tämän ajan koirat olivat bussissa. Perillä Visbyssä olimme neljältä iltapäivällä. Majoituimme Gustafsvikin lomakylään. Koirat pääsivät vihdoin kunnolla jaloittelemaan ja syömään. Yöllä uni maittoi.

Aamulla klo 5 heräsin ukkosen jyrinään ja rankkaan sateeseen. Tietenkin sadepuvut olivat jääneet kotiin ja mietin, miten kummassa saisin koirat kuivina näyttelypaikalle. Onneksi sade loppui ennen lähtöä ainakin hetkeksi. Kun pääsimme näyttelypaikalle, pystytimme teltat - ja kreivin aikaan, sillä sade alkoi taas. Meillä oli portugeesikehä heti aamusta. Vein kevythäkin kehän reunalle ja peitin sen takillani. Koirat roudasin kiireesti häkkiin, mutta Saagan tassut olivat aika ryönäisen näköiset. Sateenvarjolla suojasin häkkiä ja kaadoin vettä pois sadetakin päältä. Juuri ennen kehän alkua sade onneksi loppui.

Näyttelyssä oli 10 portugeesia, joista suurin osa narttuja. Saaga oli ensin kehässä. Se pomppi juostessaan ja pukitti, kun tuomarimies sitä käpälöi. Sen siitä saa, kun ottaa koiran suoraan häkistä kehään. Sileät ykköset pampsahti. Sitten olivat vuorossa valioluokan nartut ja lopuksi Assi. Se on ihana kehäkoira, sillä kun sen laittaa seisomaan, se tönöttää kuin patsas siihen asti, kunnes toisin määrätään. Assista tuli rop-veteraani ja paras narttu-kisassa toinen. Se sai sertin ja näin se vanhoilla päivillään tuli Ruotsin valioksi. Upeeta! Herttaisesti kanssakilpailijat onnittelivat meitä menestyksestä. Paras narttu ja rop-koira oli tämä:

Aquatass Magic Touch isossa kehässä. Tämä koira on omistajansa mukaan tällä hetkellä Ruotsin menestyinein portugalinvesikoira. Ei siis huonolle hävitty.

Assikin pääsi isoon kehään, mutta ei tuomari ymmärtänyt, miten hieno koira se onkaan.

Niinkuin kuvasta näkyy, aurinko oli alkanut paistaa ja se paistoi niin, että meikäläinen paloi oikein kunnolla käsistä ja kaulasta. Olihan minulla aurinkorasva mökissä, mutta eipä tullut mielen viereenkään aamulla vesisateessa ottaa sitä mukaan. Onneksi oli teltta, jonka suojissa saattoi yrittää pysytellä varjon puolella.

Illalla käveltiin meren rannalla ja ihailtiin maisemia.

Sunnuntaina lähdettiin taas näyttelyyn. Aurinko paistoi heti aamusta, mutta raikas tuuli teki päivästä paljon siedettävämmän. Meidän vuoromme oli vasta puolen päivän jälkeen. Siispä pidin Saagalle näyttelysulkeisia ja erinäisetkin seuramme avuliaat ihmiset kävivät sitä käpälöimässä. Tästä oli hyötyä, sillä Saagasta tuli tässä näyttelyssä Magic Touchin ja Assin jälkeen kolmanneksi kaunein narttu. Se sai sertin ja vara-cacibin. Eli kun saadaan Suomesta joskus se viimeinen serti, Saagasta paukahtaa kerralla Suomen ja Ruotsin muotovalio. Tällä kertaa Saaga käyttäytyi oikein hyvin. Se liikkui hienosti ja antoi Yvonne Brinkin kaivella hammaskalustoaan kaikessa rauhassa.

Jälleen mentiin Assin kanssa isoon veteraanikehään ja jälleen kerran marssittiin kierroksen jälkeen pois. Sitten vähän shoppailin viilennyspyyhkeitä sun muuta tarpeellista. Näyttely loppui viiden korvilla ja sieltä suunnattiin bussilla Visbyn kaupunkiin tappamaan aikaa. Näet lautta Nynäshamniin lähti vasta klo 0.50. Tulipahan nähtyä vähän kaupunkiakin.

 

Visbytä sanotaan ruusujen kaupungiksi.

Vanhan kaupungin kattojen yli avautuu merimaisema.

Vanhaa kaupunkia ympäröi muuri.

Nynäshamnista bussi jatkoi matkaa Tukholmaan klo 4 yöllä ja sitten oltiin taas satamassa odottelemassa laivan lähtöä. Käveltiin lenkki aamuisessa kaupungissa. Citykaneja bongattiin kaksin kappalein ja hihnan päässä jäljestettiin ankarasti. Vartin yli seitsemän päästiin laivaan. Käytiin aamupalalla ja sitten hyttiin nukkumaan. Hiukan paremmin ilmastointi toimi tällä kertaa.

Koska sää oli kaunis, käytiin kannella tämän tästä. Koirille on ysikannella pieni hiekkalaatikko, joka lemusi aivan kuvottavalle. Väkisin kampesin kummankin laatikkoon, mutta ei siihen voinut pissata, kertoi kaksi järkyttynyttä koiran naamaa.

Otettiin sitten aurinkoa merimaisemissa. Laiva saapui Turun satamaan klo 20 illalla, ja kaksi huojentunutta pidättelijää pääsi vihdoin 12 tunnin jälkeen pienelle nurmikkolämpäreelle pissalle. Ah onnea!

Kotona oltiin yhdeltä yöllä. Kaikki kolme tainnuttiin heti. Aamulla hain Elsan, joka haltioituneena heti kotiin päästyään mylläsi sänkyni sekaisin. Lähdettiin vähän purkamaan energiavirtoja.

Vapautta -

ja vauhtia.

Irti olo on ihanaa!

Muuan Monalisamainen hymy.

Tyypit etsivät, onko kontaktin alla namuja.

Ruotsin valio kiitää -

- ja viittä vaille valio tulee arvokkaasti perässä.

Arvokkaasti, ai minä vai? Heh heh!

Hyvä tytöt!