Moi kamut. Kiva kun tulitte katsomaan, kuinka minun siellä Mäntyharjun näyttelyssä kävi. On se niin outoa touhua, että meikäläinen on ihan ihmeissään. Ensin mun emäntä katosi lykättyään minut kasvattajalleni. Minä huolestuin toden teolla, sillä emäntä voi olla vähän eksyväistä sorttia, ellen minä ole huolehtimassa. Mutta kun ei häntä missään näkynyt ja kasvattajakin rupesi antamaan aika herkullisia nameja, päätin luottaa, että emäntä kuitenkin on tallella ja keskityin nameihin.

Sitten minun piti juoksennella ympäri ämpäri sinne tänne. Mitä järkee? En kuitenkaan pompsahdellut tai herättänyt muuten pahennusta niinkuin parissa aikaisemmassa näyttelyssäni on päässyt lipsahtamaan.

Ja yhtäkkiä emäntäkin seisoi edessäni. Kamera kädessä tietenkin, mutta kyllä piti minun hymyillä tosi leveästi, kun huomasin, että tallella se on. En ryhtynyt kuitenkaan ämpyilemään emäntäni perään vaan patsastelin tosi tyylikkäästi loppuun asti. Sitä paitsi siskoni Rosan ja veljeni Rasmuksen emännät olivat tulleet minua tsemppaamaan, joten olisi ollut noloa, jos olisin käyttäytynyt kakaramaisesti sukulaisten edessä.

Punainen nauha minulle annettiin. Jotain mainittiin keksin värisistä karvoista ja nenäpigmentin riittämättömyydestä.

No pöh, ei nyt tänä kesänä tämän enempää väriä tullut. Minkä minä sille voin? Ei se ole mun syy.
Emäntä sai lapun, jossa luki, mitä muuta mieltä tuomari minusta oli. Näin siinä luki:

"Erinomainen tyyppi, päässä hyvät mittasuhteet, vielä hieman kapea.Hyvä kaula ja selkälinja. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä, riittävästi takaa. Kirsupigmentti tulisi olla tummempi. Runsaasti keksiväriä valkoisessa. Hyvä luonne. Liikkuu hyvin. Värityksen takia EH."

Helle oli hirveä, joten olin kyllä ihan tyytyväinen, kun lähdettiin ilmastoidussa autossa kohti kotia. Elsa ja Assi olivat myös, sillä he eivät olleet edes päässeet patsastelemaan kehään.  Kotimatkalla emäntä kävi kaupassa ostamassa vähän pizzatarvikkeita  - antaakohan meillekin? Ai ei vai. - ja punaviiniä - no nyt se sitten rupeaa ryypiskelemään.  Kauppojen jälkeen päästiin vähän irroittelemaan kentälle.

Elsa lähinnä kulkee nenän perässä ja hölkyttelee omiaan.

Assin teki mieli popsia heinää.

Mutta minä halusin purkaa kaikki kauneuskilpailupaineet ja juoksin.

Ja juoksin.

Kunnes Assikin äkkäsi, että täällähän  juostaan.

Tässä se pyllyilee ja houkuttelee minua mukaan.

Meikätyttöä ei kauan tarvitse pyydellä.

Kyllä teki hyvää - ja tuli hiki.

Onneksi vettä oli tarjolla kupin täydeltä - ja molemmat mahduttiin yhtäaikaa.

Jaa näyttelyihinkö vielä? Kai se emäntä minua vielä jonnekin kuljettelee. Kyllä agility ja toko aina näyttelyt voittaa.

PS. Emännän jälkikirjoitus: Olisihan se ihana ollut se viimeinen serti saada, mutta kun on tuollainen marginaalivärinen ja -nenäinen koiratyttö, pitää aina varautua heikompiinkin tuloksiin. Ei auta kuin jatkaa näyttelyturneeta. Kiitos kaikille kannustajille. Pitäkää peukkuja myöhemminkin. Eijalle kiitos Saagan esittämisestä. Saaga kulki tosi kauniisti kanssasi. Mutta sinähän oletkin esittämisessä tosi pro.