Niinkuin aikaisempikin todistusaineisto kertoo, Elsa on vielä sangen virkeä koiramummeli. Mitä siitä, että kuulo on vähän huono. Sitä paitsi kun keittiössä rapsahtaa, kuulo (tai sitä korvaava aisti) on oikein hyvä, sillä herkkujen jaossa Elsa on aina paikalla. Hampaat on vielä kaikki suussa, eikä ole kertaakaan tarvinnut hammaskiveä käydä poistattamassa. Sen verran puru on heikentynyt, että kovia luita Elsa ei pysty syömään, ellei joku ole luuta jo pehmentänyt. Mutta siankorvat menevät vielä täyttä häkää. Etujalkojen nivelet ovat jo löysänlaiset, mutta se on harvoin elämää haitannut. Mitä nyt riekkuessa voi jalka nuljahtaa ja sitten vähän aikaa onnutaan. Mutta täytyyhän mummelinkin saada energioita välillä purkaa. Vanhuus näkyy, kun kynnet ovat vähän liian pitkät ja rappukäytävän liukkaiden rappusten alasmeno pelottaa. Mutta kun kynnet saadaan taas kuntoon, raput mennään rivakasti, kun vain saa mennä omaan tahtiin. Silmät ovat kirkkaat, elämäniloa löytyy, sairauksia ei ole, lääkityksiä ei ole Cartrophen-ruiskeita lukuunottamatta. Voiko ihminenkään enempää vanhuudelta toivoa.
Eilen vähän käytiin ottamassa synttärisankarista poseerauskuvia. Helpommin sanottu kuin tehty. Elsan mielestä poseeraaminen ei ole erityisen lystiä. Saman tien kun kamera kääntyi kohti, kääntyi pää pois.
- En kato, en kato, en kato.
- Jos tässä vähän niinkuin haistelisi, niin josko tuo tajuaisi lopettaa tähtäilyn.
- Kurkistanpa toisella silmällä. No ei tajunnut!
- Huokaus, poseerataan tämän kerran, jos tästä pälkähästä pääsisi sitten pois.
Vapaus koitti. Päästin autosta vain Assin Elsan seuraksi kiitelemään.
Kamerakammo katosi vaudin myötä.
Nämä kaksi ovat aina olleet hyvät kaverit.
Elsan ilme 1
Elsan ilme 2
Ja taas mennään.
Neiti kikkaraturkki koko kahdeksantoistakiloisessa komeudessaan.
Matkalla kohti kolmattatoista ikävuotta.
Juhlan kunniaksi tulee ensi-iltaan elokuva Elsasta mielipuuhassaan. Olen oikein MovieMakerilla tätä rustaillut, mutta en älynnyt, miten loppumustan voi leikata, joten lopputekstien jälkeen tulee parin minuutin musta pätkä. Ehkä filmin leikkaamisen taidon opin loppuvuoden MovieMaker-editointikurssilla. Toivottavasti. Mutta nyt, ladies and gentlemen, saanko esitellä
Lähetämme rakkaita onnitteluja Fannylle, Eville, Prikille, Edulle ja Emilille, jotka myös ovat virkkuja koiruuksia sekä heidän onnellisille omistajilleen! 
Muistelemme myös auto-onnettomuudessa liian aikaisin mennyttä Puttea ja viime vuonna sateenkaarisillalle siirtynyttä Pinja-siskoa. Lämmin tervehdys myös heidän omistajilleen.
Kommentit