Lähdettiin mökille, sillä siellä oli oikea sukukokous, vieraita läheltä ja kaukaa.

Ja olihan siellä -

TUISKU!!! Vasta trimmattuna ja hohtavan valkoisena.

Saaga teki Figot ja oikein törkeästi pörisi ja hörisi, kun Tuisku kiltisti alisteli. Mutta onneksi tätä kesti vain vähän aikaa.

Elsa sen sijaan tervehti Tuiskua ystävällisesti ja sivistyneesti.

- OI kyllä sinä olet kiltti! ihailee Tuisku.

Tässä on oikeasti jo leikki menossa, mutta niinkuin kuvasta näkyy, sen verran kokoero pitkästä aikaa Tuiskua jännittää, että välillä pitää pistää pötkölleen. Ja Saaga seisoa tönöttää, muttei sano eikä tee mitään.

- Hei, joks tää vois täältä jalkojen välistä kohta tulla?
- Miksiköhän tuo emäntä mulkoilee? Enhän minä mitään ole tuolle ipanalle tehnyt.

- Okei, no sori sitten. Ei millään pahalla.

- Leikitään tälleen, että minä makaan maassa.

Ja sitten alkoi kesästä tuttu maantasopaini typyköillä.

- Kyl me ollaan ihan kavereita, uskotko?

- Voi hyvä luoja noita mukuloita! miettii Assi ja ottaa piehtaroinnin jälkeen tirsat.

Sitten alkoi operaatio Lintupönttö. Mökin vanhat pöntöt oli hävitetty - ja yhdestä oli pölähtänyt järkyttynyt lepakkokin karkuun - ja neljä uutta taiteiltiin puihin. Huterilla puuportailla minäkin kiipesin kiinnittämään koivunrunkoon hienoa huopakattoista pesäpaikkaa pikkulinnuille.

Koiraväestö laidunsi järven rannalla sopuisasti mättäen heinää kitaan.

Tuiskulle kelpasivat myös kepit ja varvut.

Happimyrkytys iski, pieni taisteli silmät lumpsahdellen unta vastaan, mutta lopulta antoi periksi ja vajosi unten maille.

Kun hauskuus oli parhaimmillaan, tuli jo eron hetki. Herkullinen ateria oli syöty, koirille jaettu runsaalla kädellä makkaraa, saunomiset oli saunottu.  Me startattiin kohti Kotkaa, Tuisku perheineen kohti Joensuuta ja muu väki kohti Lappeenrantaa. Mukavaa oli kaikilla! Simolle ja Jingille antoisaa Prahan matkaa!

Sinne jäivät yksiöt puihin odottamaan keväisiä muuttajia.