Kaikenlaista ollaan koirien kanssa puuhattu tässä mökkireissun jälkeen. Saagan uusi aluevaltaus oli hiekkakuoppatreeni. Käytiin sunnuntaiaamuna ystävän kanssa juoksuttamassa koiria hiekkakuopan rinnettä ylös ja alas. Saaga teki aika hyvin harjoitusta, jonka pitäisi vahvistaa sen etupäätä. Jäähdyttelylenkistä tuli pitkä, kun vähän eksyttiin reitiltä, mutta autolle löydettiin sentään. Saagan etutassut olivat kainaloon asti mutaiset, kun se tietysti bongasi jonkun ihanan prutakon ja kahlasi sinne ennenkuin ehdin kieltää. Siispä sunnuntain ohjelmassa seurasi koiran pesua ja kuivatusta. No, se oli kyllä muutenkin hyvin tarpeellista, joten tulipahan tehtyä.

Tänään sitten käytiin iltapäivällä vähän tokoilemassa. Assi teki hyvät noudot ja luoksetulon pysäytykseen se on todella innostunut. Eihän liike ole vielä lähelläkään valmista, mutta koiralla on han älyttömän hauskaa. Kierrokset olivat kyllä turhan korkealla, kun otin tunnarin. Ekalla kerralla Assi haki oikean palikan. Mutta kun tein toisen kerran, pieleen meni. Assi nouti vauhdilla, haistelematta samasta kohtaa kapulan, kuin mistä ekalla kerralla sen löysi. Pöh! Olisi pitänyt ymmärtää jättää yhteen kertaan. Ja tästedes pidetään pieni rauhoittava meditaatiotuokio - koira ja minä - ennen yhtään tunnaritreeniä. Saagan kanssa tehtiin nouto, joka oli melko hyvä, hyppy, joka oli tosi hyvä ja  jätöt, jotka olivat ihan ok. Sitten päätin kokeilla luoksetulon pysäytystä, joka on ollut Saagalla hieno. No, tietenkään tänään se ei sitten sujunut ollenkaan mallikkaasti. Saaga eteni, haki vain palloa silmillään ja muutenkin oli ihan höpöhöpöjuttu koko liike. Näin tämä tuntuu menevän, että kun joku alkaa vaikuttaa tosi hyvältä, takapakki iskee salakavalasti, kun ei osaa odottaa.

Illalla oli vielä Saagan agilitytreenit. Tehtiin viimekertaisen kaltaista rataa, mutta eri järjestyksessä. Saaga oli löysä. Kyllä se teki varsin hyvin, mutta vauhti ei ollut ihan normaali. Mietin jo, onko hormonimyrsky alkamassa, mutta sitten juolahti mieleen, että liekö koiratyttö rinnetreeneistä vähän hapoilla. Magnesiumia olen antanut molempina päivinä, mutta voihan olla, että ekan kerran jäljiltä raskas treeni vaikuttaa hidastavasti.

Olen käynyt kirjeenvaihtoa Ruotsin kennelliiton kanssa, kun Assin valiovahvistusta ei ole kuulunut, vaikka laitoin paperit vetämään heti heinäkuussa. Nyt tuli vihdoin tieto, että valioarvo on rekisteröity, joten kai jotain postia pitäisi  sieltä suunnalta saapua. Sitten pitää ruveta anomaan Assille Pohjoismaiden valion arvoa, kun sillä on Ruotsin sertin lisäksi Norjan ja Suomen sertit. Ja kun Saagan valioarvo vahvistetaan, sitten taas lähtee postia Ruotsin suuntaan. Kyl meil on sit kauniita koiria.

Lämmin ajatus lopuksi sheltti Oonaa muistaen. Oona nukkui tänään ikuiseen uneen emäntänsä sylissä 14 vuoden iässä. Lepää rauhassa!