Tähtitaivaalle on syttynyt uusi nuori lupaus, Caruso, rotua espanjanvesikoira.

Hän asustelee Kouvolassa sukulaisten tykönä
nimittäin -

 

 Edun (Kettunen)                                                                

"Juupa juu, tuommoisen yllätyspaketin ne tänne tuuppas."                      

   ja   Göstan (Sundqvist).

"Ei hassumpi tapaus tuo piccuinen, kun talon tavoille oppi."

Pitihän sitä epspanjan ihmettä vannoutuneen portugeesi-ihmisen päästä katsomaan. Kouvolassa oli koulutuspäivä ja sen jälkeen pääsin pentua ihailemaan. Kylläpä se olikin söpönen tapaus.  Reipas, rohkea, vähän itsepäinenkin, mutta ei liikaa, osasi rauhoittua kun sen aika oli ja leikkiä, kun oli leikin aika. Onneksi taloudessa on ihan oma leikkisetä omasta takaa.

Vaikka kuvassa Caruso onkin selällään, leikkitouhuissa pääsääntöinen kellijä on kyllä Gösta.

Niinkuin kuvasta näkyy. Hirmuista painia, örin, mörin, örin,mörin.

Lepotauko -

- ja hirrrmuinen taistelu elämästä ja kuolemasta voi jatkua.

Vein Carusolle viemisiksi lelun.

"Tämähän pitää ääntä. JESSSS!" Ja sitten kuului vink, vink,vink,vink.....

Caruso on havainnut eteisen pöydällä jotain ihanaa. Kuivattua kengurun keuhkoa! Maistuis varmaan hyvältä.

Mutta vaikka kuinka varvistelee, ei pieni koira vielä yllä riittävän ylös. Yritystä kyllä piisaa.
Sitten olikin jo minulla lähdön hetki kohti kotia.

"Et sitten ottanut tuota ipanaa mukaan. Ihan olisit ilmaiseksi saanut. Huokaus!"

Kotona ei kukaan minua tervehtinyt, sillä kaikki kolme imppasivat ihania vauvatuoksuja housunlahkeista. Vauvakoirat haisevat selvästi aivan hurmaavilta.

--------------------------------

No, ihan oikeasti Edu suhtautuu Carusoon tosi leppoisasti. Vähän niinkuin Elsa-siskonsa Saagaan.  Viisaita, kilttejä vanhoja koiria molemmat!