Eilen illalla söin banaania. Jossain vaiheessa laskin sen pöydälle. Huomasin, että eräs Saaga-merkkinen yksilö hiippaili paikalle tuijottelemaan haikeana herkkua. Saaga nimittäin rakastaa banaania.

Tost ko mä vähän nappaisin, ei sitä kukaan kyllä huomaisi.

Mutta kun emäntä seuraa vieressä vielä kameran kanssa, ei voi ottaa. Itsehillinnän palkaksi annettiin pala banaania -tietenkin.

Kun joskus saisi syödä kokonaisen banaanin, niin voi sitä onnea.

Aamulla lenkin jälkeen lähdettiin Assin kanssa tokoilemaan. Ruutu meni vauhdilla, hyppynouto kärsi vähän häiriöistä, mutta sujui muistutuksen jälkeen. Paikalla istuminen ja paikalla makuu sujuivat hienosti. Istumisessa Assi oli vähän vinossa asennossa, kun palasin takaisin, johtuen varmaan siitä, että poistumistie oli viistosti kaukana etuoikealla. Kaukokäskyt ovat vaiheessa, mutta ihan hyvä tilanne on tällä hetkellä. Ainoa,joka meni ihan vituralleen, oli tunnistusnouto, joka meni todella kapulan noudoksi. Assi aloitti lupaavasti nuuskimalla kapuloita, mutta päätti, ettei sitten maltakaan vaan otti lähimmän ja laukkasi iloisesti takaisin. Höh! Pitää vissiin kokeilla treeneissä tosi voimakastuoksuista kapulaa eikä sellaista vähän käsissä käynyttä, niin mahdollisuus oikean palauttamiseen kasvaa. Silloin voisi palkita myös enemmän. Nyt lopetettiin ilman sen kummempaa huomiota.  Pitäisi treenata enemmän, mutta tämä kaamosaika saa minut ainakin tosi vetämättömäksi. Ehkä joulun jälkeen lomalla-ehkä.

 Treenien jälkeen kävin vähän joulushoppailemassa. Sitten oli vuorossa turkkien puunaus.

Pesun jälkeen seurasi muutama tunti valuttelua kylppärissä Boooooring!

Sitten päästiin Janutexin viitoissa lepattelemaan sivistyksen puolelle.

Neito Saaga huilasi kohta jo sohvallakin. Tyyli oli mielenkiintoinen.

Assista kuoriutui oikein pöyheä kaunotar.

Entä sitten Saasta-Saaga, joka tohtorin pöydällä oli tosi kukertavan näköinen? Hänet pestiin ja liotettiin kahdessa eri vedessä, että lika irtoaisi. Ja tuloksia syntyi.

Näin rennosti tämä valkaistunut tyyppi lekottelee trimmauspöydällä kuivatus - ja selvitystyön jälkeen. Uskaltauduin jopa saksilla (tylppäpäisillä) kaivelemaan kauheat karvalikapaakut etupolkuanturoiden välistä. Olipa muhkean kokoiset kertymät. Pitää kurkkia useammin niihinkin väleihin.

Olenks mä vähän nätti?

Sitten tukka kiinni ja menoksi ruokakupin ääreen.

Kuinka näitä raatsii viedä tuonne ulos sateeseen?