Oltuani tänään seuran talkoissa kasvihuoneen hiekkaa suolaamassa ja haravoimassa palkitsin itseni lähtemällä katsomaan pentusia ja Saagaa. Taas oli kasvettu. Pennut makasivat olohuoneessa kopassaan lähellä uunia, joka lämmitti mukavasti.

Läheisyys tietenkin lämmitti myös.

Äitee pötkötteli tyytyväisenä sohvalla, kun lapsetkin kerta nukkuivat onnellista unta. Seurana huoneessa oli myös Saagan isä Lee, joka ei ole pennuista yhtään kiinnostunut eikä sen läsnäolo huoleta Saagaa lainkaan. Pienet ilojodlaukset Saaga viritteli perinteiseen tyyliin minut nähdessään, mutta mitään läheisriippuvaisuutta se ei tunne. Minulla on varmaan ollut paljon enemmän sitä ikävä kuin sillä minua, sillä sen elämän tärkein asia, vauvat, ohittavat emännän mennen tullen.

Ja ihania nuo vauvelit ovatkin. Se on minun täysin puolueellinen mielipiteeni.

Sisarus päänalusena tuo turvaa.

Sitten seuraa haukotusten sarja. Kun pentuja ottaa kopasta käteen, ne havahtuvat ja haukottelevat ankarasti. Kiljumista ei juuri kuulu.

 

 

 

 

 

Tällä tyypillä oli jo toinen silmä vähän raollaan.

Minä en vielä kurkistelle. mutta vilkuttelen Joonalle hei hei. Toivottavasti Rukalla oli hauskaa.

 

Hieno profiili.

Jotenkin näillä on niin lempeä ilme.

Sisko ja sen veli

Sormestakin voi koittaa herutella maitoa.

Sitten taas porukalla huilataan.

Selkä selkää vasten---

---tai kylki kyljessä.

Sinne jäi läjä kiiltävän mustia lapsukaisia onnellisina makaamaan. Kun seuraavan kerran nähdään, voi jo suuurella osalla olla silmät auki. Työt alkavat maanantaina ja se hiukan rajoittaa kuvaamista. Mutta kuvia tulee otettua viikollakin, se on aivan varma.