Eilen kävin katsomassa viikon tauon jälkeen pentuja. Liikkeet olivat jo kovasti vankistuneet ja painileikkejä leikittiin kovasti. Ihmiset olivat jo hyvin kiinnostavia kaikista. Kun ottaa kuvia pennuista, on aivan mahdotonta tietää, kuka milloinkin on kuvassa - paitsi noista isojen valkoisten merkkien tyypeistä. Ei pysty ottamaan kuvaa aina eri pennusta, vaan tähtäilee vain hauskoja tilanteita ja toivoo parasta. Mutta eiköhän kaikki lapset joissain kuvissa ole joka tapauksessa.
After a weeks break I went to see puppies yesterday. They are over four weeks old now. Their movement has improved and they play and wrestle a lot - and of course sleep. It is impossible to take a photo of a certain puppy, because they look so much alike. Only the ones that have big white marks are easier to find from the group. So I take a lot of photos and hope that everyone is in some snapshots. I have to decide which one of the girls will become my dog. The one that has a big white area on her chest is so lovely, but yesterday the one that has white C on her chest came a good candidate too. She was so wild and active most of the time and because I am looking for an active dog to compete in agility and obedience competitions, that girl looked just perfect. I must continue observing.
Päähän taputus - hyvä tyttö/poika.
Kuonon syöntiä
Syvällistä pohdintaa? Vai väsy?
Tämä lapsi on nukahtamaisillaan.
Mutta sitten saapui äiti siivoamaan ruoan jätteitä ja kakkoja. Kaikki nukkujat heräsivät silmänräpäyksessä ja kiiruhtivat baariin. Happy hour ei kestä tuntia vaan vain pienen hetken. Nopeat saavat eniten juotavaa.
Viiden läjä happy hourin jälkeen. Röyh!
Tämä neiti Friidaehdokas on saanut kilpailijan.
Minut. Moi, olen neiti C. (Rinnassa on C:n muotoinen valkoinen kuvio). Neiti C syntyi ensimmäisenä ja oli juuri se, joka joutui vaikeuksiin saman tien, kun hänet oli laitettu toiseen petiin odottamaan sisaruksen synnyttämistä. Neiti teki maratonia koirapedissä, joutui umpsukkeliin kahden peiton väliin, kiljui kuin peto ja kun pääsi äidin viereen, tepasteli äidin pään viereen eikä suinkaan tisseille. Tällä tyypillä on siis taipumusta joutua vaarallisiin tilanteisiin. Niin eilenkin. Neiti työnsi päänsä häkin pienojen välistä ja meinasi juuttua kiinni. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita olisi siis tiedossa. Äidin tyttö. Lisäksi kun tämä pitkästyi, hän ulvoi. Äidin tyttö. Onneksi talossa on sitruunapanta siltä varalta, että neiti C muuttaa taloon. Jatkamme tarkkailua, mutta täytyy sanoa, että soma otus tämäkin pentu kyllä on.
Erilaisia lepoasentoja.
Kaunis poseeraus kameralle.
Kukkuu. Pieni näyttää kieltä.
Pikkumusta on aivan ihanainen hänkin.
Lisää mustaa joukkoa. Älkää kysykö, kuka on kuka.
Kaverin kanssa on kiva kurkistella ulkopuolista maailmaa.
Tyyylsäää.
Kato nyt, sisko, tuolla ulkopuolella olisi paljon kiinnostavampaa.
Onko pakko olla täällä? Tooosi tylsää. Lapsia sorretaan.
AAAAAPUUUUVA! Vapauttakaa pentu - edes minut! (MInähän sanoin, että se ulvoo.)
Meistä kilteistä lapsista kyllä on mukava nukkua täällä.
Uusi patja, sellainen säkkityylinen, oli kaikkien pentujen suosikki.
Pusuhetki.
Patjalla on kiva kelliä.
Minuu vähän väsyttää.
Lelu on valmiiksi suolistettu ja suosittu ravistelun kohde. Hännät ovat komeasti kaarella, kuten portugeesilla tuleekin.
Yksi puree lonkka, toinen häntää ja kolmas yrittää pakoon.
Hyvä asento.
Hässäköintiä.
Hah,hah,hah, kierii hän naurusta?
Mistäs arvasit?
HIeno poseeraus.
Selällään on hyvä uinua.
Söpönen
Neiti C rentoutuu.
Äiti valvoo pentujen unta - ja syömistä ja kakkaamista. Hieno Saaga! Kumma, miten meidän hömötiaisesta onkin voinut tulla noin mainio äiti. Luonto on ihmeellinen!
Illalla nukkumaan mennessä vanhoillakin koirilla läheisyys lämmittää. Läjässä ei sentään tässä iässä nukuta.
Ja sitten niitä viideoita niille, jotka vielä jaksavat pentuja kurkistella.
Tämä ensimmäinen alkaa nukkumisella ja heräilyllä - kuka mitenkin.
Tämä on enemmän action- filmi.
Kommentit