Pakkasta on pidellyt, joten hirmuisia lenkkejä ei olla tehty. Kolme koiraa hihnassa taas on haasteellista, sillä Ella on tottunut kulkemaan yksin ja seilailee välillä niin, että koko lauma on hetken sekaisin.  Se on ehdottomasti joukon kärkietenijä kaiken aikaa. Ella on loistavasti kotiutunut koirien joukkoon ja Assi ja Elsa siihen. Läheisriippuvutta se kyllä vähän tuntee, joten minua se seuraa kuin hai laivaa,mutta jotta sen olisi helpompi rauhoittua, en anna sille huomiota, kun se oikein läähättelee ja tekee itseään tykö, vaan vasta sitten, kun se makailee rauhallisesti. Kas näin:

Rauhassa pötköttely sujuu jo oikein hyvin.

Ellalle tuotiin oma peti makuuhuoneen lattialle. Ensimmäisenä iltana se tuli sängyn viereen tuijottelemaan, selvästi kysyen, josko pääsis petiin, ja kun sai luvan, on meillä sen jälkeen  ollut kolme koiraa vuoteenlämmittäjinä. Sopu on sijaa antanut kuitenkin. Ja Assihan yleensä siirtyykin lattialle nukkumaan aika nopeasti.

Eräässä asiassa Assi on löytänyt voittajansa. Nimittäin ruokakupin tyhjennyksessä. Vaikka Assi imuroi kuppinsa vauhdilla, Ella on oikea turbo tässä suhteessa. Ihan piti alussa mennä tarkistamaan, söikö se todella jo kaiken. Mutta uskottava on, vauhtia riittää.

- Kyllä oli taas hyvät ruoat. Kuppi tyhjä. Olin eka.

Assikin on selvittänyt kuppinsa sisällön parempaan talteen ja hetken Elsan papanoita kyttäiltyään menee putsaamaan partansa olohuoneen mattoon.

- Hmmm, mulle kyllä jäi ihan selvästi kolo tuonne vatsan pohjaan, nuolee huuliaan Ella.
Elsa jatkaa rauhallista syömistään.

- Jättäisiköhän tuo kuppiinsa jotain nälkäiselle kaverille?
Elsa poistuu keittiöstä jättäen kuppinsa pohjalle vähän senioriruokaa. Se on sen tapa.

- Hmm, nyt olisi tilaisuus hiipiä....
- Ella, EI!
- Okei, okei, mä tulen pois .

- Olis ne senioripapanatkin maistuneet. Seuraavalla kerralla varaemäntä eihkä ei huomaa, jos....

Että nykyään meikäläisellä on sitten kaksi kytättävää Elsan ruoka-aikana.