Eilen päästiin taas Saagan kanssa kisaamaan, tällä kertaa oman seuran kisoissa. Paikka oli Ruonalan tennishalli, sellainen kuplahalli. Sinänsä ihana paikka, kun se on lämmin. Varsinkin kun ulkona sataa losotti vettä. Edellisen kerran ongelmista oli otettu opiksi ja käännetty rata-alue niin, ettei ilmapuhallin ollut radan puolella vaan katsojien selän takana. Edellisissä kisoissa jotkut koirat saivat kiellon, kun pussin lähellä puhalsi ja koiran meno häiriintyi. Lisäksi tällä kertaa olivat seuran ahkerat henkilöt teipanneet valkoisiin rimoihin mustia raitoja, koska viime kerralla havaittiin, että valkoista kuplaseinää vasten voi olla koiran vaikea havaita rimaa. Toki suurin osa meni silloinkin hienosti, mutta on reilua, ettei tuollaisesta aiheuteta kenellekään huonompaa suoritusta. Nyt suurin osa kisa-alueen seinää oli vihreää ja valkoinen sivu oli tosi lyhyt. Ovi kuplikseen on sellainen pyörivä ja Saaga ensin vähän ämpyili vastaan, mutta jo toisesta kerrasta lähtien se kulki ihan hienosti omituisesta kulkuaukosta. Eikä halli sinänsä ollut siitä mitenkään ihmeellinen paikka, mutta en niin luullutkaan. Saaga sopeutuu nimittäin monenlaisiin tilanteisiin tosi rauhallisesti.

Radat olivat mitä mukavimmat. Ajat olivat tiukahkot, mutta eivät mahdottomat. Nollia emme saaneet. Hyppyradalla käskytin huonosti jyrkän käännöksen hypylle, joten Saaga kaarsi ja ajoi ohi hypystä. Ihan oman vikani! Ennen keppejä olisi pitänyt Saagan vauhtia vähän jarruttaa tai ohjata toisella lailla, sillä se ei hahmottanut kovassa vauhdissa keppejä vaan meni ohi. Käskytyksenikin saatoi olla myöhässä. Saldona siis kaksi kieltoa ja yliaikaa, mutta jos kaikki olisi mennyt nappiin, ihanneaikaan oltaisiin kyllä päästy. Saaga irtosi aivan upeasti putkeen. Minä vaivaisen polveni kanssa kun en lujaa pääse pinkomaan.  Agilityrata oli myös kiva profiililtaan. Jälleen Saaga teki keppikiellon. Tällä kertaa laitan sen kyllä Saagan piikkiin, sillä se osaa ihan hyvin mennä pyöräyttämällä kepeille. Ehkä taito on vähän kesäterässä mammaloman jälkeen. Keppisulkeisia siis tiedossa. Rima tippui vauhdissa. Se on harvinaista Saagalla, joten huonoa onnea siinä. Kontaktit Saaga teki tosi hyvin ja käytettiin niihin aikaa. Kevään toinen projekti on pyrkiä nopeampaan kontaktilta lähtöön. Saaga on tottunut siihen, että kontaktilla patsastellaan, joten oma juttunsa on lähteä vauhdilla - mutta ei liian aikaisin.

Kaiken kaikkiaan olin ihan älyttömän tyytyväinen Saagan suorituksiin. Vauhtia ja intoa on tyttösellä. Kun minä vielä saan ohjaukseni kuntoon, niin se viimeinen nousunolla on vain ajan kysymys. Koira kuuntelee kyllä.

Tässä ratamme:

 

Johannalle kiitos kuvaamisesta ja onnea kolmannesta sijasta hyppiksellä.

--------------

I was in an agility competition with  Saaga yesterday here in Kotka. The place was a warm tennis hall, and it was nice to compete inside when outside was raining water. Both tracks were very nice and Saaga did them well. A few mistakes were made. In the first competition my guidings were bad and the mistakes came because of that. In the second competition the first mistake was Saaga`s , because she has known before how to go weaving. But perhaps the long pause has effected to this. Well, we must practise this again. I was very satisfied in Saaga´s performances. She is such a good agility dog. Unfortunately my knee is not well and I can´t run very fast . But the dog is good and loves to do the tracks. You can see, how we did, on the video.

--------------

Meidän Friida on sitten oppinut uusia taitoja - ja harjotellut niitä ahkerasti. Se on muutaman kerran päässyt sohvalle itse, mutta pääsääntöisesti se on sinne nostettu, kun sen aivoissa on joku psykologinen este vakuuttanut, että se on liian pieni. Eilen se sitten tämän tästä juoksi hirveää vauhtia eteisestä ja astahti keveästi sohvalle. Se teki tätä niin monta kertaa, että taisi typykkä harjoitella. Ja joka kerta se oli tosi tyytyväinen hienosta suorituksestaan. Ihan kuin joku isompi olisi tahallaan välillä tehnyt pienelle kiusaa, sillä kun Friida lähestyi hirmu vauhtia, joku iso astui tielle, eikä Friida päässyt sohvalle. Mutta nyt on taito hankittu.

Kun eilen oltiin käytävässä ja juttelin yläkerran naapurin kanssa, Friida kiipesi seuraavalle tasanteelle. Se ei ole uskaltanut laskeutua portaita aikaisemmin, mutta nyt se hetken mietittyään alkoi varovasti laskeutua ja hienosti meni. Talutushihnan kanssa se ei suostu menemään portaita alas, mutta irti ollessaan se menee hienosti. Onneksi asumme ekassa kerroksessa, portaat ovat matalat eikä niitä ole monta, joten annan sen mennä portaat tämän jälkeen itse. Tähän asti olen kantanut sen kainalossa. Mutta kun tuo neiti tuntuu kasvavan kovaa vauhtia, niin eiköhän se selviä ilman terveyshaittoja noista portaistakin.

Sänkyyn se ei ole eiliseen mennessä itse päässyt, vaan se on noussut laitaa vasten ja se on nostettu. Viime yönä se treenasi sitten sitä. Taas hirmuisella vauhdilla eteisestä syöksy ja loikka - ja sängyssä oltiin ja kiemurreltiin mielihyvästä, kun oli oltu niin taitavia lapsia. Että nyt sekin Mount Everest on vallattu. Meidän iso tyttö!

------------------

Friida has practised also some important skills. Her first training session was to get to the couch by herself. She has done that a few times, but yesterday she really practised that. She ran fast from the hall and jumped - and succeed. She was so pleased with herself! She did that several times.

Also she learned yesterday to go down the stairs.  During the night she practised how to get on the bed by herself. And succeeded finally in that too.

She wants to be a big girl!