Työviikko alkoi aamulla klo 5.55, kun herätyskello soi ensimmäisen aamulenkin merkiksi. Marssittiin puolisen  tuntia Assin ja Saagan kanssa hiljalleen valostuvassa säässä, sitten vaihto ja pienempi kierros kera Elsan ja Friidan. Ulkoilun jälkeen ruokahetki - ja tunti ulkoilu-ruokailushowssa  vierähti, niinkuin etukäteen laskinkin. Sitten saattoi alkaa itse aamukahveelle kera Hesarin kelloon toisella silmällä vilkuillen.

Koirat jäivät makuuhuone-eteinen-akselille. Portit ja ovet olivat muualle kiinni. Puruluita levittelin lattialle lelujen sekaan virikkeeksi. Ja good bye, girls! Kun palasin kotiin, ilocharlestoneita äänitehostein oli tarjolla, mutta tekeydyin kuuroksi ja sokeaksi, eikä yksikään tyypeistä saanut huomiota, ennenkuin riemu oli rauhoittunut. Friidan hädät oli tehty paperille eikä mistään muualta löytynyt lammikoita. Ei voinut kuin olla tyytyväinen. Pakkasin joukkueen autoon ja suunnattiin koirapuistoon toivoen, ettei siellä olisi ketään muita. Eikä ollutkaan. Siellä oli kaikilla hauskaa. Friida pomppi lumeen hautautuneelta penkiltä alas ja seurasi innoissaan, kun isot paahtoivat menemään ja lujaa. Jossain vaiheessa Assi on satuttanut jalkansa, vaikkei se mitään kiljahduksia päästänytkään. Huomasin ohimenevää ontumista juuri ennen puistosta lähtöä, ja kun kotiin päästiin, ontuminen oli suurempaa.  Annoin Assille kipulääkettä.

Käytiin Saagan kanssa agilitytreeneissä illalla ja Friida haluttiin Windylään hoitoon siksi aikaa. Treeneistä enemmän huomenna. Friida oli ollut kylässä sangen riehakkaalla tuulella ja viimeiset viisitoista minuuttia vasta kuorsannut. Eikä sillä ollut ollut yhtään ikävä emäntäänsä. Reipas lapsi. Kun tultiin kotiin, Assi ei enää varannut lainkaan jalkaan vaan ontui kolmella jalalla. Näppärästi se kuitenkin selvitti käytävän portaat, kun vein sen pissalle ulos. Ulkona se vähän jalan päällä seisoi. Ehkä kylmä teki hyvää. Kotona istuttiin sylikkäin sohvalla ja Assi ähkyi ja pihisi ja oli niin hirmuisen hellyyden tarpeessa, että ihan huvitti. Se selvästi haluaa kertoa, että nyt hän on kippee, niin kippee. Yötä vasten vielä annan kipulääkettä. Toivottavasti yön lepo auttaa jalkaa toipumaan edes vähän. Muuten on huomenna lääkärireissu tiedossa. Neiti Passinen -rukka! On varmaan kurjaa, kun ei saa riehua eikä juosta. Se on ollut niin terve typykkä tähän asti. Liekö jo ikä painaa niveliä vai oliko vain huonoa tuuria tälläkin kertaa. Huomenna ollaan viisaampia.

Kauniita unia kaikille!

-----------

Assi is limping her front leg. Today she was playing and running with  Saaga and Elsa in the dog park. She must have hurt her leg somewhere there although she didn´t say anything there. I have given her some medicine for pain and hope that after a good night´s rest her leg is better.