Taas on takana puuhakas päivä ja emännällä ryytynyt olo. Mitenhän sitä huomenna töihin taas jaksaa raahautua?

Aamulla tehtiin tunnin hihnalenkki kauniissa, mutta viileässä säässä. Aamupalan jälkeen mentiin porukalla kentälle tapaamaan Friscoa ja ylimääräisen viikon Kiinassa viettänyttä emäntäänsä (tuhkapilvi nääs).

Hello, girls. Eikös juostaisi? Frisco on puhkua pullollaan.

Ja eipä meidän typyköitä tarvitse kauan houkutella...

...niinkuin kuvasta näkyy.

Jarrutus ja vetovuoron vaihto.

Friscon ja varjonsa lennokas tyylinnäyte

Sitten piti janoa sammuttaa jo lätäköstä.

Vauhtia vauhtia, komentaa Frisco, joka haluaa juosta.

Elsa vaelteli omiaan. Edellisenä päivänä se oli kiitänyt kenttää ympäri monta kertaa,mutta ei sitä joka päivä vanha viitsi.

Friidaa vähän jänskätti Frisco ja varsinkin sen louskutus aluksi. Se teki spurtteja kentälle ja pikapaluun auton alle, jos Frisco lähti takaa-ajoon. Mutta kun Frisco otti kepin, johan Saaga ja Friida molemmat jahtasivat onnesta soikeana keppinsä kanssa pakenevaa herraa. Hauska katsoa, kun kaikki nauttivat.

Vanhempi väki sai siis kunnon lenkit ja juoksut. Ne jäivätkin kotitanhuville, kun auton nokka suuntasi kohti Kouvolaa.

Friida lähti agilityn esikouluun.

No, meinasi ensin mennä myttyyn koko juttu,kun olin katsonut ajan väärin ja olin ihan liian aikaisin paikalla. Mutta Sanna oli paikalla myös ajoissa ja piti meille ihan privaattipuolituntisen targettiharjoituksia. Friida oli kyllä vähän ryytynyt kaikesta aamushowsta ja kasvihuonekin oli ilmastoltaan hyvin subtrooppinen, mutta hyvin pikkuneiti jaksoi silti toistaa targettreeniä. Ensin harjoiteltiin oikea-aikaista lähetystä. Sitten harjoiteltiin pikkuputkea ja sen kautta lähetystä targetille. Pikkuputkena toimi pussin alkuosa ilman pussikangasta. Friida oppi hakemaan putken päätä itse. Sitten vielä laitettiin target hyppysiivekkeiden taakse. Maassa siivekkeiden välissä oli speed pump eli puolikas putki. Friida eteni itsenäisesti sen yli targetille. Välillä aina huilattiin, mutta melko läjäyksen sai pikku pää kertaheitolla. Hyvin Friida toimi.

Kiitos Sanna!

Kun aikataulu oli sekaantunut, en yhtään muistanut, että Anu oli luvannut Caruson kanssa tulla meitä moikkaamaan kasvihuoneelle. Jatkoimme matkaa.  Sorry Anu turha käynti! Harmitti vietävästi, kun ei nähty.

Matka suuntautui kohti Imatraa, jossa tällä tyypillä oli kaksi agilitykisaa tiedossa. Kuvaevidenssiä ei ole tarjolla (onneksi), mutta ratapiirrokset väänsin, jotta muistan itsekin, mitä pitää harjoitella.

Lyhyesti karu tulos: kaksi hylkyä, joista toinen hyvä hylky ja toinen ei edes sitä.

Rata 1

Sami Topra oli laatinut erittäin monta kauempaan putken päähän viemistä. Ei meidän vahva laji. Mutta hienosti selvittiin aina siihen asti, kun piti mennä kauempaan putken päähän nro 9. Olin armotta jäljessä, kun koira hyppäsi kasihypyn, joka osoitti suoraan putken väärään päähän. Mulla ei ohajustekniikka riitä saamaan koiraa kääntymään pois  ja menemään ekan putken pään ohi. Vinkkejä kaivataan ankarasti, mitä siinä tilanteessa voisi tehdä. En haluaisi pysäyttää koiralta vauhtia, mutta menen ihan kädettömäksi, kun tunnen, etten ehdi. Hylky siis tuosta kohdasta. Loppu meni taas vallan hienosti. Hylystä huolimatta hyvä rata ja kontaktit olivat mainiot. Eikä koira ruvennut etsimään hevosenkakkahiutaleita, niinkuin pelkäsin, kun raahasin sitä lähtöpaikalle sen impatessa ihanaa lannantuoksua nenä maata kyntäen. Vain yksi kolmestatoista kilpailijasta sai tältä radalta tuloksen.

Rata 2 Hyppyrata

Minä munasin jo alussa. Sain koiran putkeen, mutta sitten aurinko paistoi sivuikkunasta silmiin ja kadotin koiran, joka pomppi omia ratkaisujaan sortaen mm. yhden hypyn. Hylky jo alkumetreillä siis! Jatkoimme matkaa. Keppien jälkeen annoin Saagan irrota ja kiitää huimaa vauhtia. Niinpä se ei kuuleviin korviinsa ottanut, kun yritin kaukaa huudella putkea. Kai minun olisi jotenkin pitänyt kroppaa kääntää, jos tuo vaikka perssilmällä olisi ohjauksen nähnyt, mutta nyt se ajoi iloisesti pimeän putkenpään ohi, kun en ollut lähempänä oikeasti ohjaamassa. Tämän surkuhupaisan radan loppuhuipennuksi neiti Saaga loikkasi rennosti kehänauhan yli viimeisen hypyn jälkeen ja oli vallan hirmuisen tyytyväinen itseensä. Joten ei se ollut mulle vihainen onneksi, vaikka olenkin onneton tumpeloinen. Harjoittelemme, harjoittelemme, harjoittelemme vielä. Ehkä me jonain päivänä saadaan se viimeinen nousunollakin hankittua.

Friida oli mukana reissussa ja tavattoman reipas matkalainen. Se otti iisisti autossa eikä kitissyt tai valittanut. Kun lähdettiin Saagan kanssa kisaamaan, jätin ekalla kerralla ruokakupin sille ajan kuluksi ja toisella kerralla se sai siankorvan, jonka se oli vienyt boksiinsa turvaan. Tosi kiva, että se on mieltänyt kevythäkkinsä turvapaikaksi. Käytiin tämän tästä kävelemässä. Kisat olivat maneesissa, jossa oli hevosaitauksia ympärillä. Heposille piti alussa hetki murrata, mutta sitten kuljettiin kohtuullisen korkealla hännällä pollelaumojen ohi. Hyviä uusia kokemuksia pienelle tytölle.  Kotimatkalla kumpikin koira oli umpiunessa. Rankka päivä kummallakin.

----------------

Today was a busy day. In the morning we all went for a long walk. After breakfast we went to see our friend Frisco-poodle and her owner who finallyhäd got a flight home froma China.  Frisco ran with the girls -and after a while Friida ran with him too.

Then we went to Kouvola, where Friida had her first agility lesson. She practiced going to the target and learned that quite well. From Kouvola we drove over 130 km to Imatra to compete in two agility competitions with Saaga. Well, we had no luck and both tracks were disqualified. We must practice more. You can see the tracks above.