Eilen illalla saapui kylään pitkästä aikaa Tiina koirineen.

Meille tuli siis Fanny, Elsan sisko, Assin äiti, Saagan iso-isoäiti ja Friidan iso-iso-isoäiti. Fannyllakin on jo kuulo heikentynyt ja peräpää välillä vähän pettää, mutta hyvin mummo sohvalle loikkasi vielä ja mieli oli iloinen ja herkut maistuivat.

Kylään tuli myös kaniinimäyräkoira Minni, 2,5 vuotta ja Saagan leikkikaveri.

Friidasta Minni oli hyvin mielenkiintoinen.

Voiko noin pientä koiraa olla? se mietti - ja Minni hiihteli turvaan tuolin alle.

Moi, minä olen Friida! Minni ei ihan luottavainen ollut pentusen suhteen, vaikka Friida käyttäytyi tosi nätisti Minniä kohtaan.

Että tuollaisiakin koiria maailmassa on, miettii neiti Pitkäsääri.

Assia ei Minni juuri kiinnostanut, Saagaa ja Friidaa kyllä. Minni katsoi parhaaksi kiivetä emännän syliin.

Elsa kävi Minniä moikkaamassa.

Minä myös, minä myös, innostui Friida - ja pomppasi Elsan päälle. Vanhan koiran ilme on kärsivä.

Piti ottaa sukupolvikuva, jossa suvun matriarkka poseeraa suvun kuopuksen kanssa.

Ja tietysti koko koirajoukko kyörättiin sohvalle joukkokuvauksia varten. Minni miettii selvästi, onkohan tullut väärään seuraan.

Kuvausten jälkeen vanhempi osasto valtasi sohvan ja alkoi siinä sopuisasti kuorsata.

Minni pääsi maailman parhaaseen paikkaan, oman emännän syliin. Aah!

Hyvin mahtui meidän huusholliin kuusi koiraa.

------------

Last evening we got some visitors. Tiina came with her waterdog Fanny, who is Elsa´s sister, Assi´s mother, Saaga´s great grandmother and Friidas great great grandmother. Several generations were present at the same time. Also Minni, the longheared dachshund of the smallest kind, came to visit us. She has been here before for a week and Saaga and she were the best friends and play mates then. Friida was very interested in such a small dog. She was very gentle to her. Minni loved to sit on her owner´s lap, because three big and one smaller water dogs were a little bit too much to her. But photos were taken and everything went quite well.

---------------

Minä olen vähän huono pitämään mitään hyvin jäätäviä kausia koiralle. Mutta Saagaa olen nyt pitänyt erittäin tarkassa ordningissa ja vaatinut kaikki käskyt loppuun asti. On se selvästi tiedostanut tilanteen ja on mielestäni kuuliaisempi selvästi, mutta esim. lenkillä se edelleen välillä testaa, voiko kiskoa tai etuilla. Mutta aika kiltti tyttö jo kuitenkin. Jatkamme rajojen pitämistä.

Friidan kanssa ollaan harjoiteltu sivulle tulemista namin kanssa. Se on jo tajunnut, mihin suunnilleen pitää tulla, kun käden kanssa ohjaa ja on tavattoman innoissaan tempusta, kun herkkua on tarjolla palkaksi. Istuminen ja maahanmeno käsiavulla sujuvat sisätiloissa. Friida osaa hienosti hakea palloa ja tuoda sen minulle. Se on tajunnut, että leikki jatkuu, jos palauttaa lelun. Kiskomisleikeistä se tykkää myös ja sitä ollaankin tehty. Myös Saagan kanssa välillä kiskotaan, mutta ei se vielä kovin kiihkeä siinä hommassa ole. Ihan voi peiliin katsoa tässä asiassa, kun ei ole itse tähän taisteluleikkiin kamalasti panostanut. Mutta Friidan kanssa yritetään.

Tänään punnittiin "pieni"koira. 9,4 kiloa koiraa istui vaa´alla odottamassa ruokailun alkamista. Juuri ennen punnausta se oksensi kaksi heinäoksennusta. Kummasti tuollainen ipanakin tietää, että kun maassa on heinää, sitä pitää hullunaan syödä. Laidunnusaika on siis alkanut! 

--------------

Saaga´s obedience has improved. I´m very happy of that. I have trained with Friida how to come to my side. With a help of my hand and a treat she has learned what I mean and likes it very much. She can sit when commaned and lay down when I show with my hand. Also she loves when we fight over the same toy. If I throw her a ball, she will bring it back to me. A cleaver little girl, who weighs 9,4 kilogrammes today. Not so little anymore.