Saaga alkaa pikkuhiljaa havahtua hormonihuumastaan. Kesäkuun alun juoksun jälkeen se on niin selvästi kuvitellut olevansa raskaana taas, että oksat pois. Hiljalleen se ravistautuu tästä huumasta kohti normaalia elämää. Ei se vielä ihan täysin oma itsensä ole, mutta virtaa jo löytyy, välillä ylitsevuotavaisestikin. Töistä kotiin tullessa se on ainoa, joka jodlaa ja kertoo, miten iiiiiikävä on ollutkaan. Täydellinen huomaamattomuus alkaa pikkuhiljaa tehota tähän ääntelyyn. Aut'armias, jos liian aikaisin annat huomiota. Kierrokset nollasta sataan nousevat sekunnissa ja laulattaa taas. Toinen elonmerkki on leikkiminen. Ulkona kentällä se taas leikkii muiden kanssa. Kotonakin se yhtäkkiä innostuu leikkimään - ja astumaan Friidaa ja Assiakin. Ensimmäinen menee maahan makaamaan hämmennyksissään ja toinen ei sitten yhtään tykkää vaan kiroilee. Minä stoppaankin homman ihan alkuunsa. Tämä on varmaan niitä hormonijuttuja tämäkin. Mutta ei voi muuta todeta, että tämä kesä meni kaiken kaikkiaan aika läskiksi harrastamisen suhteen. Säkällä noustiin kolmosiin, mutta muita ilopilkkuja ei juuri löydy. Ristin käteni, kun episodi on kokonaan ohi. Loka-marraskuun vaihteessa lähtee sitten kohtu ja hormonihommat loppuvat siihen.

Käytiin töitten jälkeen kentällä. Otin Saagan kanssa avo-luokan tokoliikkeet hyppyä lukuunottamatta kaikki. Koira oli tosi hyvässä mielentilassa ja toimi vallan mainiosti. Luoksetuloon lähti aika rivakasti, pysähtyi hyvin ja tuli laukalla lopun. Noudossa syöksyi kapulalle ja LAUKKASI takaisin. En muista, milloin tämä ihme viimeksi olisi tapahtunut. Mitään ei hinkattu. Pikatreeni, mutta mainio sellainen.

Friidan kanssa tehtiin kahta keppiä. Muutama huti taas, mutta hyvää hakua eri suunnista kuitenkin. Sitten koko porukka sai leikkiä ja Elsaakin juoksutti vallan kamalasti.

Kuudelta lähdettiin Friidan kanssa kohti Kouvolaa ja agiitytreenejä. Pikkuneidille jäi hihna pantaan kiinni ja jollain ihme Houdini-tempulla se oli syönyt lukon juuresta nahkahihnan poikki. Koska kaulapanta on aika napakka, en voi ymmärtää, miten se siihen kohtaan yletti, mutta poikkikatkirikki oli hihna joka tapauksessa. Onneksi Marialla on myynnissä Hollolan nahkapajan taluttimia ja ostettiin sitten uusi. Vanhan vien suutarile korjattavaksi. Olkoon vaikka autossa varahihnana.

Friidan kanssa tehtiin ensin vähän kontaktia, jolla se pysyy jo hyvin, vaikka minä liikun,  ja sitten keinun alastuloa ensin pienellä ja sitten vähän suuremmalla kopsahduksella ekaa kertaa. Alussa Friida meni into piukalla kopsahduksista piittaamatta, mutta yhtäkkiä sen päähän tuli jälkijunassa ajatus, että hei, täähän onkin aika hurja laite. Sitten piti jonnii aikaa miettiä, voiko laudalle enää mennä. Mutta se voitti itsensä ja saatiin vielä useita reippaita toistoja. Mieltä rentoutettiin muutamalla putkeen menolla ja pallopalkalla. Sitten tehtiin eteen menoa targetilla ja hyvin typykkä irtoaa. Kolmessa hypyssä oli rimat 10 sentissä.  Kutsuin luokse ja käänsin sylkkärillä uudestaan eteen menemään. Minun vasemmalle kääntämiseni on paljon surkeampaa kuin oikealla kädellä kääntäminen. Friida kääntyi loistavasti vauhdissa.  Lopuksi vielä tehtiin rengasta, jonka alaosa oli melkein maassa kiinni. Reippaasti meni sekin, ja Maria varmisteli hihnassa, ettei mennyt sivusta.

Tosi hyvät treenit!

Kotona oltiin puoli kymmenen. Koirille nopeasti nappulaa naamaan ja Friida pesuun, sillä huomenna sillä on trimmaus lauantain näyttelyä varten. Taitaa mennä nukkumaan meno aika myöhäiseen tänään, kun pitää saada tuo pikkutyttö kuivaksi ja takuttomaksi.

----------

Saaga is beggining to be herself again. Her hormonal storm is going away and she has energy to play with the other dogs. Today we trained some obedience movements and all went well. I was in an agilitytraining with Friida this evening and she was also good. She bit her leash in two pieces while I was driving to Kouvola and she was in the back of the car. Luckily Maria sells some good leather leashes, so I could immediately buy a new one. Now Friida is in the bath room, because I washed her, when we came home. She will be trimmed tomorrow, because we have a dog show next Saturday.