Viikonloppu sujui agilityleirin merkeissä. Kouluttajina olivat Marianne Karjalainen ja Petteri Huotari.

Mariannen rata, (josta ei ole ratapiirrosta, kun en enää sunnuntai-iltana muistanut, millainen rata oikeasti oli), oli pullollaan keppejä ja takaakiertoja. Niinhän siinä kävi, että pätkissä tehtiin. Mutta yllättävän hyvin jaksoi Saaga toistaa - ja toistaa - ja toistaa. Hankalia keppikulmia oli, mutta aika hyvin niistä selvittiin. Jymyn emäntä Eija otti meistä kuvia, mikä oli tosi kiva juttu, kun itse ei pääse itsestään kuvia ottamaan, vaikka kuinka haluaisi. Kiitos Eija!

Kohta sännätään kepeille.

Helmasyntini - koira jää pimentoon.

Kepit ekan kerran ja matkalla hypyn kiertoon

Kääntö putkeen

Ohjeita vastaanotetaan - ja Saaga kyttää namia.

Lennokas käännös kohti keppejä numero 3

Matka jatkuu

Ja taas ollaan kepeillä, joiden pää osoitti synkkään metsään. Moni koira keskeytti tekemisen, jos ohjaaja jäi taakse.

Onkohan ohjaajalla tietoa, missä koira on  ?

Radan loppu häämöttää - putkelta viimeiselle hypylle

Ja sitten kaikki uudestaan.

Muurilta kohti kauempana olevaa hyppyä

Käännös kohti keppejä -taas

Loppuputki

Tauon jälkeen mentiin herra Huotarin radalle. Pikkuisen oli nielemistä, sillä a) käskytin kuulemma rumasti b) en käskyttänyt hyppyjä ja c) jätin koiran taakseni unohtaen sen kokonaan. Että siis kaikki pielessä. Käskyttäminen oli sitä tsemppaavaa äänenkäyttöä, jota on ollut pakko käyttää Saaga löysäilyaikoina, että edes vähän liikkuisi. Hyppyjen käskyttämisen olen lopettanut jo Assin aikana, sillä mielestäni hypyn voi muutenkin viedä kuin sanoa jokaisen erikseen. Eri asia on, jos hyppy on hankalassa kohdassa tai tulee käännös tai muuten haluan erityisesti hypyn merkitä. Nyt piti sitten sanoa joka jumalan hyppy. HÖH!  Ja sievällä pienellä äänellä. HÖH!  Ainoa, jossa myönnän virheeni on, että kun yritän ehtiä koiran matkassa, unohdan katsoa koiraa ja räpyläni taatusi näyttävät minne sattuu. Siinä sitä on virhettä ihan riittävästi korjattavaksi siinäkin. Minä ja moni muu ohjaaja myös laitettiin ohjaamaan koiraa ilman käsiä. Kas kummaa, hyvin meni silläkin lailla, kun tuli keskityttyä vartalon suuntaamiseen oikein. 

Sunnuntaina oli yksi koulutuskerta ja jälleen herra Huotarille. Ratapiirroskin on olemassa ja se tulee tässä:

Ihan tekemätön paikka oli meille tuo putkeen 9 vienti sillä lailla, miten kouluttaja sen halusi vietävän. Kerta kaikkiaan en osannut suunnata itseäni oikealla lailla ja koira meni väärään päähän putkea. Loppu meni sitten jo ihan kohtuullisesti. Alkua kepeille asti hinkattiin monta kertaa, ennenkuin kouluttaja oli tyytyväinen. Monta hyvääkin vinkkiä tuli ohjaukseen, eli saldo oli kuitenkin plusmerkkinen, vaikka jotkut asiat päähän ottivatkin. 

Välillä käytiin  Friidan ja Saagan kanssa metsässä.

Sitten tuli mukaan retkeilemään myös Minna, Figo ja Freesia.

Siskokset

Metsässä oli sitten mukavaa.

Tänään tämä tyyppi oli agilitytreeneissä ja koki yllätyksen. Tappisten emäntä ja työkaveri Johanna tuli kokeilemaan Saagan kartturin hommia. Kun minulla polvioperaatio on luvassa kahden kuukauden sisään ja sen jälkeen neljä kuukautta juoksukieltoa, niin anelin Johannaa ryhtymään Saagan harjoittajaksi. Ja - mielenhäiriössä tai ei - Johanna lupasi yrittää. Hän lahjoi Saagaa ihanalla putkimaksamakkaralla ja lähti radalle. Minä istuin autossa kuin tulisilla hiilillä. Muutaman kerran kesken radan Saaga tähyili minua, mutta kulki kuitenkin ja välillä ihan vauhdikkaastikin. Tuntui oudolta katsoa omaa koiraa ulkopuolisena. Sain minäkin radan tehdä Saagan kanssa. Mutta sovimme, että seuraavan kerran Johanna hakee Saagan, enkä minä tule koko tilaisuuteen. Josko se olisi Saagalle selkeämpää. Pitää ostaa maksamakkaraputkiloita jemmaan. Ne olivat suuri suksee ja Saaga on lahjottavissa herkuilla. Friida nuoli hartaasti Saagan naamaa, kun se laitettiin takaisin autoon. Maksamakkara maistui vielä emon naamakarvoissa ja Friidakin halusi osansa.  

------------

Last weekend we were in an agilitytraining in the middle of the forest. The weather was good and the tracks were difficult, but we learned new things. After trainings we went for a walk in the forest. Freesia and Figo were there too. The dogs had fun.