Äidin iloksi pitää vähän päivittää tätä meidän rauhaisaa eloa.

Aamu alkoi pienellä valokuvaustuokiolla. Olen yksi seuramme jäsenlehden toimittajista kesästä lähtien ja päätettiin, että tehdään toimituskunnan esittely tulevaan joululehteen. Siispä tänään oli se päivä, jolloin kokeiltiin "perhepotretin" ottamista. Kamera jalustalle ja itselaukaisin päälle. Ensin ryhmittelin koirat sohvalle ja jätin kolon, johon itse aioin tunkea. Koirat nököttivät nätisti paikoillaan. Menin painamaan laukaisinta ja sanoin :-No niin. Samassa koko koiraosasto vyöryi sohvalta pois. Luulivat vissiin, että noniin tarkoitti, että valmista tuli. Kameraan tuli mielenkiintoisia kuvia, kun paimentelin koiria takaisin sohvalle. Toisesta satsista tuli jo ihan kelpo, mutta ehkä vielä pitää tuotekehitellä kuvassa olijoiden asettelua. Lopuksi, kun kerran koirat olivat poseerauspaikalla, otin kuvan koko rivistöstä. Vaaleasta tummimpaan vasemmalta oikealle. Tosin nuorin ei sitten katsokaan kameraan, rontti!

Tämä siis oli aamupäivän puuhailua.

Friidan keppien opettelu on polkenut paikallaan. Kun minulla on ollut hakusessa, miten edetä 2x2-keppiparien kanssa, ei olla tehty keppejä ollenkaan. Todella älykästä! Nyt kun Friidan juoksut ovat ohi, päätin lähteä sen kanssa hallille ja aloittaa perinteisten verkkokeppien opiskelun. (Nyt sieluni silmillä näen, miten Saagan kouluttaja Jarno huokaisee syvään. Sorry!) Hallissa olivat kujakepit ihan pienellä mutkalla etuosassa ja niihin viritin verkot.  Laitoin ekan välin jälkeen targetin ja loppuun myös. Tehtiin muutama kerran yhtä jalkaa molemmilta puolilta vietynä ja sitten kaivoin kameran esille. Aika hienosti typykkä lähti hakemaan aloitusväliä niin pienellä treenimäärällä. Vauhtia ei vielä kovin paljon ole, mutta tämä oli vasta eka kerta koko keppisarjaa.

Saanko siis esitellä: Friida ja verkkokepit - ensi-ilta

Otin jo keskeltä yhden verkkopalan poiskin, mutta se vähän hämmensi koiraa. Joka tapauksessa tarkoitus on mahdollisimman nopeasti hävittää verkot. Vauhtia haetaan huomisesta lähtien pallopalkalla.

Sitten tehtiin kääntämistä ja pakkovalssia ja hyppyputkisarjaa. Lopuksi mentiin puomin kontaktia treenaamaan. Nostin Friidan alastulon yläpäähän ja sanoin: Alas. Hyvin se kyllä pysyi paikallaan, vaikka lopulta menin kutsumaan sitä yhden hypyn taaksekin. Sitten se kerran lähti itse kiipeämään puomia.  Hetken sitä hirvitti, kun huomasi, kuinka korkealla se on, mutta teki kuitenkin puomin kokonaan. Tehtiin puomi sitten pari kertaa uudestaan ja pysähtyminenkin alkoi onnistua. Tätä estetreeniä ei oltu suunniteltu, mutta ihan hyvä, että hienosti meni ja koira sen ihan itse halusi opetella.

Illalla minulla piti olla toko-vetovuoro, jonka sössin, kun menin paikalle tunnin liian myöhään. Hallikauden alettua aloitus siirtyi tuntia aiemmaksi, ja kun tämä oli eka kerta, kun vetovuoroni oli hallikaudella, ei edes mielen viereen juolahtanut tarkistaa, olenko oikeassa ajassa. Onneksi paikalla oli ollut vain vähän väkeä ja kertoivat saaneensa hyvät harjoitukset omineenkin. Kyllä kuitenkin nolotti!

Kotiin tultua treenattiin naksun ja palkan avulla noutokapulan suuhun ottamista Friidan kanssa ekaa kertaa niin, että Friida istuu edessäni. Minä pidin kapulaa sen kuonon edessä ja sen piti itse päätellä, mitä oikein halutaan. Friida aloitti muutamalla napakalla pidolla, mutta sitten se rupesi leikkimään ja tökkimään vähän sinne sun tänne. Se haukotteli ja kehitteli paineita, kävi kurkkaamassa kavereita, jotka kurkistelivat portin takana ja palasi taas tekemään muutaman napakan haukkaisun. Lopetimme sarjaan hyviä suorituksia. Tätäkin jatkamme!

-------

Today I started the weaving training with Friida. I had some net round the weave poles. Though Friida is only a begginer, she did quite well. She could have more speed, but that we try to get with the help of the ball.