Lauantaiaamupäivällä oli tokotreenit sekä Friidalla että Saagalla. Ensin oli Friidan kilpailupenturyhmän vuoro. Mukaan saapui kolmikuinen walesinterrierivauva Inka. Sekös Friidaa kiinnosti. Muutenkin ensimmäistä kertaa näiden treenien aikana huomasi, että Friidalla on SE ikä. Se ei keskittynyt ollenkaan samaan  malliin kuin aikaisemmin. Etenkin sivulla kontaktissa istuminen oli ihan surkeaa. Hetken se mulkaisi minua ja sitten vilkuili ihanaista Inkaa tai muita koiria. Noutokapulan pitäminen oli mennyt takapakkia, joskin treenimääräkin on ollut olematon. Friida otti kapulasta sellaisen otteen, kuin alkaisi sitä järsiä. Muutaman laiskan puruotteen se teki , mutta edellisen kerran hyvä kapulanpito oli kaukana.  Ei Friida kaikessa nyt aivan kehno ollut. Paikallamakuu sujui kohtalaiselta etäisyydeltä hyvin. Friida makasi aivan levollisesti, vaikken hirveän usein palkannutkaan. Samoin ekaa kertaa otettu ruutu meni hienosti. Friida singahti kuin ohjus ruutuun targetille ja minä perässä lataamaan lisää herkkua. Paljon jäi kyllä hampaankoloon kaivertamaan tästä treenistä. Kunpa tämä murkkuikä menisi pian ohi.

Sitten oli Saagan vuoro. Tehtiin ruutua, joka meni hienosti. Sitten Saija käskytti seuraamista. Keulimisongelma, joka kotitreenissäkin on ilmennyt, näkyi etenkin hitaassa käynnissä. Tehtiin yksittäisiä äärettömän hitaita askelia. Hiljalleen alkoi mennä jakeluun, ettei etuilla. Paikka jäi vähän väljäksi, mutta muuten oli ok. Harjoitellaan tätä jonkin aikaa hihnan kanssa niin, että hihna kiertää jalkojeni takaa. Noutoa tehtiin myös, ja Saaga haki ja palautti laukalla. Laukka oli rentoa, ei supervauhdikasta, mutta laukkaa kuitenkin. Hyppynoudossa palautus meni raville.  Luoksetulon pysäytyksessä minun käsiliikkeeni pitäisi olla paljon napakampi. Kun teen sen pallon kanssa, heitto on terävä, mutta kun teen ilman, käden liike on löysä.  OIkein harmittaa, kun muistaa, miten hienosti Saaga osasi pysäytyksen nuorempana. Minä olen onnistunut pilaamaan sen varmuuden omalla epämääräisyydelläni. Mutta jatkamme pysäytystreeniä ei-liikkeenomaisesti. Saaga on kyllä ihana.

Tänään sitten ajeltiin saman parivaljakon kanssa Kouvolaan. Saatiin peruutuspaikka Timo Rannikon agilitykoulutukseen. Friida tuli häkkituristiksi ja Saaga pääsi hommiin.

Rata oli tällainen:

Ei mikään ihan simppeli rata viedä  ja lisäksi järisyttävän pitkä. Ensin tutustuttiin rataan itse, sitten kouluttajan kanssa. Timo antoi vinkkejä, millä eri tavoilla kutakin pätkää voisi ohjata.  Seisoin kakkoshypyn vieressä ja kutsuin Saagaan. Tehtyäni vahvan takaakiertomerkin Saaga päätteli, että mennään A:lle. Hyvä mie! Toisella kerralla ajoitin paremmin, ja Saaga lähti kiertoon. Olin omassa liikkeellelähdössä myöhässä, joten en ehtinyt millään kierrättämään neloshyppyä takaa. Mutta lopulta osasin rytmittää liikkeen oikein ja onnistuin. Seuraava kompastuskivi oli kasihypyn jälkeinen putken pää. Ennen hyppyä olisi pitänyt vekata, ja minähän en tuota taitoa oikein hallitse, vaikka kerkesinkin ennen koiraa paikalle. Niinpä sitten Saaga  valitsi lähemmän putken pään. Harjoiteltiin sarjaa rengas-hyppy-putki ja ehkä kerran tai kaksi sain Saagan putkeen. Jatkettiin eteenpäin. Pieniä kämmäyksiä ja toistoja tuli joissain paikoissa, mutta meikäläisen motoriikalle olivat hypyt 20-21-22 taas ohjauksellisesti aika kimurantteja. Saaga meni ainakin kaksi kertaa pussiin loistokkaalla ohjauksellani. Ja hypyn 22 jälkeen puomille, vaikka putkeen oli matka. Hohhoijaa, tätä taidokasta ohjaustyyliä. Ihan loppuun asti ei rataa ehditty, kun Saagalla alkoi jo vähän olla puhti pois. Mutta hyvin se jaksoi toistaa ja toistaa ja toistaa ja kävi välillä niin kuumana, että haukkaili minua kädestä.  Hyvä oli treeni ja radan pätkiä tulee varmaan harjoiteltua omissa treeneissä myöhemminkin. 

Häkkilintu Friida yritti ensin yksin jäädessään ulvoa hiukkasen, mutta kun emäntänsä tempaisi oven auki ja rääkäisi erittäin pahasti, laululintunen hiljeni. Kostoksi se automatkalla kotiin puri talutushihnansa poikki, kun minä onneton jätin sen kaulaan. Siitäs sain!

edit.
Noni, nysse ontuu. Siis Saaga. Kun puettiin ulos lähtiessä hihnaa, Saaga roikotti etujalkaa hyvin dramaattisesti ja ontui. Ulkona ontuminen unohtui lähes kokonaan, mutta jotain pientä häikkää taitaa olla jalassa kuitenkin. Huomenna siis jäävät Saagalta agilitytreenit väliin ja pidetään huilia tuleva viikko. Voi kökkö!!!