Tänään kävin hallilla treenaamassa tokoa. Friidan kanssa ei olla tehty hyppyä, joten eikun purkki mukaan ja menoksi. Käytännössä heti Friida tajusi jutun juonen. Hypätään esteen yli, syödään purkin päällä oleva nakinpala ja odotetaan, että purkki aukeaa ja lisää nakkia heruu. Fiksu lapsi!

Sitten oli Saagan vuoro. Aloitettiin Saijan opastuksella seuraamisella. Niitä askelia jälleen. Paikka on parantunut, mutta turhan paljon vielä tarvitsee Saagan korjata paikkaansa sivulla. Koira yrittää parhaansa, mutta hiukan eteen se jää. Otettiin avuksi talutushihna, jonka avulla ohjaamalla koira saateltiin heti oikeaan paikkaan. Hihnan pitää olla todella lyhyellä. Jatketaan treeniä hihna-avulla. Viriteltiin alkuun myös liikkeestä istumista. Lähdin liikkeelle hyvin hitaalla vauhdilla, joten Saagalla oli aikaa tarjota monta istumayritystä, ja sitten se istahtikin hyvin. Pieni kierros koiran edessä ja takaisin palkkaamaan. Otettiin myös muistin virkistykseksi jättöjä, joissa seuruu oli hyvä ja muutenkin liikkeet hyvin muistissa.

Tänään otettiin myös ekan kerran tunnaria. Olen syksyllä piilottanut yhtä kapulaa heinikkoon ja Saaga on hyvin sitä haistelemalla etsinyt. Talvella ei olla asian eteen tehty yhtään mitään. Nyt sitten halusin aloittaa Saijan ohjaamana. Kapula hautui pitkään puseron kauluksessa ja hieroin sitä vielä kämmenieni välissä. Saija kaatoi ison läjän tunnarikapuloita maahan ja teki keskelle pienen aukion, johon oma aseteltiin. Sanon Saagalle etsi ja se lähti liikenteeseen. Sitten se alkoi haistella. Se haisteli omaakin, mutta jatkoi matkaa. Sinnikkäästi se kiersi koko palikkavaraston haistellen, mutta ei oikein tajunnut, mitä etsiä. Se otti lopulta väärän suuhun, mutta tiputti sen, kun Saija kyykistyi ja näytti oikeaa. Saaga otti oikean ja sai hirmuiset kehut. Välillä tehtiin noita istumisia ja muita liikkeitä. Sitten tehtiin tunnari vielä toisen kerran. Kapula oli sama. Saagalla oli kierroksia päällä, joten se maistoi ekaa, mutta tiputti ja jatkoi matkaa. Sen jälkeen se kiersi maltillisesti haistellen kapulavarastoa ja meni aukean kohdan keskelle. Sitten se otti suuhunsa oman, jolloin alkoivat suuret kehut ja herkuttelut. Olin hirmuisen iloinen, miten hyvin tämä tunnarihomma lähti käyntiin. Aivan huippujuttu. Ehkä tässä vielä takapakkia tulee, kun näin riemuitsee, mutta yritetään, että ei tulisi. Aion tehdä tämän vain apurin kanssa.

Friida, Saaga ja minä kävimme Katin ja Ässän kanssa käpsyttelemässä kasvihuoneiden polkuja pitkin. Sitten olikin jo kiire viedä koirat kotiin, sillä Janita Leinosen luento koiran ohjaamisesta oli alkamassa. Janita on tosi hyvä luennoitsija ja kertoja, joten neljän tunnin luento meni yhdessä hujauksessa. Paljon ajateltavaa, osa sellaista, jonka tiesin ja osa uutta tietoa. Kun sitten vielä osaisi ottaa näitä oppeja käytäntöönkin. Siinäpä haastetta!

Ai niin, Friida teki tänään ison keinun hihnassa eikä pelännyt lainkaan keinuntaa tai kopsahdusta.