Ja niitähän täällä riittää.

Elsa, tuo eläkeläisten kuningatar on päättänyt lopettaa vissiin kakkaamisen. Viimeksi on pieni säälittävä palanen putkahtanut esiin eilen aamulla. No, näin saadaan emäntä välittömästi huolestumaan. Tänä aamuna on pienen aamupalan päälle truutattu (googlaamalla annostus tarkistettu) eläkeläisdaamin kitaan parafiiniöljyä 10 millilitraa. Iltapäiväruoalla on tarjottu nappuloiden ja broilerpyöryköiden lisäksi kanalientä nappuloiden pehmittämiseksi. Eläkeläisdaami kulkee kynnet rapsuen tämän tästä ympäri huushollia. MInä puen päälle ja kuljetan pitkin kyliä hihnassa. Mitä tekee Elsa? Nauttii sydämens kyllyydestä ihanista koirien tekstiviestien hajuista.  Jokainen pissa ja kakka tarkistetaan syväanalyysillä eikä kakasta ole tietoakaan. Pahus! Vielä on mahdollisuus iltalenkillä kohta truutata, mutta syvästi epäilen.

Assi, tuo syöksähtelevä kymmenvuotias, sai viime viikonloppuna Saijalta huolestuneen diagnoosin. Oikea takajalka on selvästi kipeytynyt ja heikompi kuin vasen. Saija suositteli tulehduskipulääkekuuria. Koko viikko on Rimadylia poskeen pistetty ja koirarukka on päässyt vain hihnalenkeille. Tänään sitten otin mukaan juoksentelemaan. Eikun loikkasi hankeen Friidan perässä tämä täti. Ei se kauan jaksanut siellä pohrata, vaan palasi auratulle polulle. Mutta kyllä se nautti sydämensä pohjasta ja se sille suotakoon edes välillä.

Saaga, alati nälkäinen koirarouva, pääsi vauvoja hoitaessaan kakan makuun. Se oli maan mainio pentukakan siivooja, joka jo kaukaa haistoi, että läjä on jossain ja syöksyi sen syömään. Kun kotona pidetään tiukasti ruokamääristä kiinni, ettei steriloitu narttu rupea lihomaan, on tämä koira päättänyt hankkia ravintonsa itsenäisesti. Tämän tästä se on jäänyt kiinni koirankakan syömisestä. Kolminkertainen yök ja oksennus! Pitää vissiin kuljettaa pippuripurkkia taskussa ja pippuroida kaikki vastaan tulevat koirankakat, että päästään tästä tavasta eroon. Tai sitten minä vain saan kylähullun maineen ja Saaga tykkää maustetusta kakasta entistä enemmän.

Entä sitten tämä mörkökautta elelevä Friida? Tänään käytin Elsan ja Assin ennen saunaa ensin pissalla. Kun tulin takaisin, Saaga tuli vastaan, mutta Friidasta ei näkynyt merkkiäkään. Se makaili olkkarin lattialla ja kun oikein maanittelin, se tuli loikaten eteiseen ja lenkille lähtiessä lirautti pienet ilopissat matolle. Kun tultiin takaisin, löysin olohuoneessa makoilun syyn. Neiti oli Elsan ja Assin lenkin aikana tehnyt protestipisut eteisen lattialle. Siis isomman lammikon. Voi hyvänen aika tätä otusta! Se positiivinen puoli tässä päivässä oli, että häkkilintumme ensimmäistä kertaa makasi kotiin tullessani häkissä aivan levollisena siihen asti, kunnes avasin häkin oven. Alkaisiko tuo oppia?

Pakkanen on paukkunut, mutta joka päivä häkkilintunen on päässyt irrottelemaan jonnekin. Eilen lähdettiin lenkin jälkeen Saagan ja Friidan kanssa kasvihuoneelle vähän agilitya tekemään ja sitä ennen energiaa purkamaan. Siinä missä Saaga juoksee aurattuja polkuja pitkin, Friida painaa täyttä laukkaa hangessa. Se hyppii, pomppii, loikkii laukkaa tai tasajalkapomppuja ja sillä on aivan käsittämättömän ihanaa ihan itsekseen. Sitä katsoessa tulee hyvä mieli. Tässä kuvia eilisestä kasvihuonekeikasta:

Ensin juostiin äidin kanssa ja kun äiti sanoi: -Mene mäkeen, tytär lähti omaa hankiralliaan toteuttamaan.

Saaga on sitä mieltä, että polut ovat aikuisia naisia varten ja hinkkaa partansa hankeen.

Mutta Friida ei tuollaisesta piittaa, sillä sillä on pomppubisneksiä.

Kasvihuoneiden välillä on polkuja ja niiden välissä iso kasa lunta. Sielläkin voi juosta.

Ja lunta riittää ylimpään ikkunanruutuun asti.

Paluumatkalla Friida pomppaa hangelle,mutta Saaga tyytyy tarkkailemaan tilannetta.

Sitteen mentiin sisälle kasvihuoneeseen:

Katossakin oli jäljellä lunta, mutta sininen taivas näkyi hienosti.

Melkein tandemhyppy. Sitten vähän riehuttiin sisätiloissa.

Tehtiin Friidan kanssa keppejä ja Saagan kanssa kontakteja. Sitten hetki juostiin ulkona, että jalkakarvat vähän puhdistuisivat hiekasta.

Kiva retki!

Jälkikirjoitus lauantaiaamuna: Elsa teki aamun kunniaksi kakan. Pienen, mutta sievän.