Kisattiin eilen Lohjalla, ja voihan sanonko mitä, mikä limboilukisa se olikaan. Saagan herne, jota aivoiksi kutsutaan ei jaksanut uutta kisapäivää näin lyhyen ajan sisällä. Lisäksi sydänpalkka on sen mielestä kai niin huumaava, että se oikoi ratoja lopussa päästäkseen palkalle. Johanna Nybergin radat olivat  näennäisesti mukavan oloiset, mutta pirullisen jyrkkiä käännöksiä siellä oli ja houkuttelevia esteitä lähellä. Normisti Saaga olisi niistä käskytyksellä selvinnyt, mutta nyt se teki omia ratkaisuja. 

Ekalla radalla käännyttiin hypyn jälkeen 180 astetta kepeille. Paikka oli kehän laidalla ja heti nauhan toisella puolella istui ihmisiä muuripalikalla hypyn läheisyydessä. Saaga meni heidän luokseen kyselemään evästä matkan jatkamiseen nälkä kun oli.   Renkaan sivuitse se meni, ja loppusuoran nähdessään se lähti porhaltamaan vimmattua vauhtia kohti viimeistä hyppyä nähden sielunsa silmillä sydänapalkan odottavan. Eipä siinä olisi tarvinnut kuin tehdä välissä muutama hyppy ja putkikin, mutta mitäs siitä. Maalissa oli oikein itseensä tyytyväinen koira.

Toisella radalla kepit ja hyppy olivat edelleen samalla paikalla,  ja ne ihmiset. Taas Saaga yritti kesken radan sinnepäin, mutta sain sen kääntymään. Hiukan paremmin rata sujui, mutta vauhti oli välilä mitä sattui, rimakin tippui ja yliajalle mentiin.

Kolmas hyppyrata olisi voínut jäädä tekemättä. Jo lähdössä Saaga bongasi jonkun radan reunalta ja oli lähdössä sitä henkilöä moikkaamaan (en katsonut, mitä se henkilö popsi), mutta sain koiran takaisin lähtöpaikalle ja matkaan. Alussa oli sellaista pyöritystä esteiden ympäri, joka Saagalla on hidasta ja jota pitää harjoitella jollain lailla vauhdikkaammaksi. Tällä radalla ei keppien kohdalla enää Saaga lähtenyt litomaan, mutta lopussa sitten karkasi taas mopo käsistä ja Saaga päätti suunnistaa viimeiselle hypylle.  

Että sellaiset kisat sillä kertaa. Eikä nollia. Lohjalle on aikas pitkä ajo, joten eipä varmaan ihan heti tule sinne lähdettyä uudestaan. Kisapaikka oli kaunis, kenttä järven rannalla.  Kunhan sinne löysi. Navigaattoria pitäisi päivittää, kun se on kohta neljä vuotta vanha ja ihan pihalla monista uusista teistä.

Mutta tämän jälkeen päivä parani merkittävästi. Lähdettiin nimittäin vanhojen ystävien luo kyläilemään ja tapaamaan heidän Onni-schapendoeskoiraansa. Näin häkkilinnut Assi ja Friidakin pääsivät purkamaan energiaa.

Tämä on Onni 2 vuotta. Onnilla oli onnen päivä myös, sillä hänen pihaansa ilmestyi ----

---NAISIA!

Vois se nyt kyllä antaa toisen pissata rauhassa, miettii Assi.

Vauhtikolmikko valmiina lähtöön. Ja kohta pihassa pölisi melkoinen meininki, kun Assi-täti antoi nuorille kyytiä sydämensä kyllyydestä. Voi että ne kaikki nauttivat!

Tämä koira hymyilee ihan selvästi.

Saaga ei riehumisesta piitannut. Se keskittyi pihamaalta löytyneen vanhan putkiluun kaluamiseen. Se oli aamupäivällä antanut kaikkensa.

Leikkitäti huilaa hetken, mutta on taas pian valmiina lentoon.

Leikin jälkeen nuorisokin huilaa hetken  -

- ja leikkitätikin on ihan naatti!

Kiitos Onnille ja Onnin kotiväelle ihanasta iltapäivästä. Toivottavasti nähdään kesällä uudestaan.

Heippa Onni!

Päivä oli siinäkin suhteessa hieno, että Friidan veli Franklin oli Mikkelin näyttelyssä rotunsa paras ja sai ensimmäisen sertinsä. Onnea paljon velipojalle!

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Saaga saa äitienpäivälahjaksi lupauksen agilityvapaasta viikosta. Kerätköön se voimia ja kierroksia ensin viikonlopun koitoksia varten.