Eilen lähti koko Saagalandian joukkue kohti Kirkkonummea, jossa oli tarjolla kaksi agilitykisaa. Tuomareina toimivat Heidi Viitaniemi hyppyradalla ja Anne Savioja agilityradalla.

Hyppyradalla olin niin huonosti sijoittuneena alussa hypyn takaakierron jälkeen, etten saanut koiraa ohjattua helpolle hypylle. Tuomari nosti kättä kiellon merkiksi, mutta oli käynyt poistamassa sen suorituksen jälkeen, koska emme ohittaneet hyppyä. Joka tapauksessa aikaa meni sen verran, että kolme sekuntia yliaikaa tuli muuten puhtaalla radalla. Että otti aivoon. Eikä agilityradalla käynyt sen paremmin. Ihan helppo hyppy suoraan edessä keinun jälkeen. MInä menen koiran edellä ja huudan TÄÄLLÄ enkä suinkaan HYPPY. Saaga tulee sitten minua kohti ohi hypyn, niinkuin kuuliainen koira ainakin. Radan jatko ei sen parempi ollut, kun oma sijoitukseni esti koiraa tekemästä seuraavaa hyppyä. Ja sitä seuraavan rima tipahti. Eli 15 virhepistettä ja yliaikaa. Ja taas saattoi ohjaaja katsoa katkerasti peiliin. Saaga toimi molemmilla radoilla ihan hienosti ja vauhdikkaasti. Niikuin videosta näette.

Kiitos kuvauksesta Johannalle.

Kisoista lähdimme sukuloimaan, sillä äidin serkku asuu perheineen Kirkkonummella. Ja Pimenta, jonka sisko Siiri sai ykkösluokan radalla ensimmäisen nollansa ja vielä voitti koko kisan. Onnea Sanna ja Siiri !

Tämä on portugalinvesikoiratyttö Pimenta, neljä kuukautta Friidaa vanhempi.

Kun Pímenta ensi oli tehnyt selväksi, että talo ja piha ovat hänen omaisuuttaan, se saatoi myös alkaa vähän leikkiäkin.

Friidakin kutsui leikkiin.

Ja sitten mentiin.

Pimenta asuu maalaismaisemassa hevosaitausten äärellä pienen järven rannalla. Aika hulppeat puitteet koiran elellä. Lähdettiin tutustumaan maisemiin.

Friida ja Saaga ja Assikin uskoivat tulleensa taivaaseen, kun hevosenpashaa riitti joka puolella. Ja kyllä se maistui, vaikka minä ärisin ja kutsuin pois.

Meidän kakansyöjää ihan naurattaa.

Friida kastoi pois talviturkkinsa. Pimenta on kuulemma uinut jo monta kertaa.

Assikin kahlaili vedessä. Saaga pysytteli tiukasti kuivalla maalla herkkujen äärellä.

Se siitä Friidan puhtoisesta shampoontuoksuisesta turkista sitten.

Kevät on todella tullut Kirkkonummellekin.

Yhdellä laitumella koirat bongasivat jäniksen papanoita. Jänis poikasineen oli ymmärtänyt poistua paikalta.

Niitä etsittiin oikein porukalla.

Välillä vähän nuoriso riekkui.

Hevosilla oli ihmettelemistä tässä koiramäärässä.

Ja kun lähestyttiin kotipihaa---

---naapuritalon lammaskatras tuli aidan taakse ihmettelemään koirien touhuja.

Sisällä koirat ja ihmiset saivat herkkuja. Friida tutustui talon kissaan, joka katsoi parhaaksi mennä yläkertaan. Oli kovin hauska ilta. Kiitos paljon isäntäväelle -

- ja Pimentalle, joka jäi labradorinoutajapoikaystäviensä kanssa pihalle leikkimään.

Me suuntasimme Helsingin Käpylään siskon perheen luokse yökylään, sillä Kirkkonummella oli kaksi kisaa myös sunnuntaina.  Aamulla aikaisin lähdin koirien kanssa aamukäppäilylle. Onneksi olin varautunut kakkapussien kanssa, sillä kyllä kakkatuotantoa riitti. Kenelläkään ei ollut maha sekaisin, mutta varmaan edellisen päivän lantagourmet tuli toisesta päästä ulos. Onneksi Helsingissä on roskiksia useita, ettei tarvinnut  säkkejä kauas kantaa. Aamupalan jälkeen tutkin taskujani ja huomasin, että auton avain oli kadonnut. Arvelin, että kakkoja keräillessäni avoimesta taskusta avain oli jossain kohtaa pudonnut maahan. Kiireesti lähdin tekemään saman kierroksen uudestaan ja yritin muistella, mihin paikkoihin koirat olivat hätänsä tehneet. Ei löytynyt avainta. Jo sieluni silmin näin, että ajelen siskon perheen autolla Kotkaan hakemaan vara-avainta, sitten takaisin ja sitten taas Kotkaan. Sain apujoukkoja ja vielä kerran lähdimme tutkimaan reittiä. Suuri oli riemu, kun löysin bussipysäkin penkiltä avaimen. Olin pysäkin roskikseen laittanut yhden kakkapussin ja varmaan avain siinä tilanteessa oli tippunut. Joku ystävällinen sielu oli sen löytänyt ja nostanut korkeammalle. Saatoihan olla, että avain oli jo ekalla kierroksella penkillä, mutta en vain älynnyt silloin katokseen katsoa. Joka tapauksessa avain oli taas minulla -huh helpotus - ja saatoimme lähteä kisaamaan.

Sunnuntain radoista ei ole videokuvaa, mutta piirsin radat näkyviin niille, joita kiinnostaa. Ensin oli Risto Ojanperän hyppyrata.

Meillä oli puhdas rata alla, kun Saaga tuli pussista. Jäin liian kauaksi aikaa varmistamaan, että Saaga varmasti menee hypylle 13 ja se vain suhahti ohitseni. Tarkoitukseni oli tehdä valssi hypyn 14 jälkeen, jotta saan koiran viidelletoista, mutta kun koira meni edellä, se kiisi suoraa linjaa muurille ja putkeen. Minä en takaa osannut tehdä mitään. Eli hylky tuli. Hieno oli rata kyllä siihen asti.

KORJAUS PIIRROKSEEN:  18 oli hyppy ja mentiin takaakiertona.

Agilityradan tuomari oli Heidi Viitaniemi. Ihanneaika oli 44. Oreniukset ja kumppanit menivät 8 sekuntia alle ihanneajan ja me ylitimme ajan kolmella sekunnilla. Aikaa meni varmaan ainakin sen verran  hypyn kolme takaaviennissä, kun Saaga ennen hyppyä alkoi hidastella ja tuijotella tuomaria. Sitten se taas pääsi vauhtiin ja jatkoi tosi reippaasti loppuun asti. Olin aivan varma, että puomin jälkeen Saaga löytyy putkesta, joka oli todella lähellä, mutta niin vain sain sen kääntymään kasihypylle. Muutenkin Saaga oli radalla tosi vauhdikas ja hyvä - siis sitä tuijottelukohtausta lukuunottamatta. Ja sydäntä palkaksi tietenkin.

Kotona olimme puoli viiden maissa. Tosi mukava viikonloppu monella tapaa. Saaga on selvästi nollakunnossa, kunhan ohjaaja osaa ohjata kunnolla. Saa nähdä, miten meidän noiden kolmen puuttuvan nollan kanssa käy.

Huomenna kisaa Friida agilityuransa ensimmäisen möllikisan. Toivottavasti saan sen nauhalle.