Töiden jälkeen lähdettiin taas energiatasoja purkamaan kentälle. Koska ei ole satanut aikoíhin, kivituhkakenttä pölisee kunnioitettavasti. Mutta sehän ei menoa haittaa.

Pallo oli välillä vähän vaikea havaita.

Trimmasin Saagan eilen ja sillä oli hieman tyttömäinen olo, kun karvasto oli keventynyt. Ja riehakas se myös oli.

En ole sitä käynyt punnitsemassa, mutta oliskos vähän laardia karissut kevytruokakuurilla kuitenkin.

Friidasta piti ottaa pari A-kuvaa, vaikka puomia me treenattiinkin. Puomin lauta oli taas maassa ja naksuttelin. Ei se oikein onnistunut, joten laitoin namin laudalle puoleen väliin punaista aluetta ja sanoin PINTA. Kun tassu osui kontaktille ja koira nappasi namin, naksautin. Siirsin laudan kohtuu nopeasti puomille takaisin ja aloin tätä pinta-juttua tekemään. Kävin aina napauttamassa namin vierestä ja Friida otti namin nopeasti ja jatkoi matkaa. Pakko kai on tähän siirtyä, että malttaa vähän hidastaa. Tässä tämän päivän saavutus. Jatkovauhtia namin oton jälkeen pitää saada lisää.

Minä en ole kovin hyvä näissä kehittelyissä, mutta kokeillaan, josko tämä olisi sopiva tapa meille.

Pölisevän kenttäelämän jälkeen oli Friidan pesun aika. Eilen jo kampasin koiran. Viimeisestä pesusta ja kampauksesta olikin jo jonkin verran aikaa, mutta kovin takkuinen ei koira ollut. Onneksi turkin laatu on hyvä. Ja typykkä kiltti, sillä kampasin sen kylppärissä. Laitoin Friidan trimmauspöydälle kyljelleen, asia, jota todella vähän ollaan treenattu. Muutama yritys ylös oli, mutta erittäin kiltisti Friida suurimman osan aikaa pöydällä köllötteli. Äitinsä oli  pöydällä makaamisen opettelun alkuvaiheessa paljon hankalampi tapaus. Karvatuppoja lenteli pitkin kylpyhuonetta, mutta onneksi ovi oli kiinni muuhun huusholliin. Nyt on hyvän tuoksuinen nuori neiti talossa. Huomenna pesen Saagan ja Assin vierailukuntoon.

Muutama kuva puhtoisesta Friidasta.

Joko myö mentäis kotiin?