Nimittäin tokokentällä.

Saagahan on osannut ruudun ja sanalla Odota on jäänyt seisomaan targetin ääreen, kunnes toisin on käsketty. Vaan tänään se sitten päätti, että odota-sana tarkoittaa samaa kuin ISTU ja lätsähti pyllylleen joka saaplarin kerta. Ja sitten hinkattiin. Oltiin lähellä, että ehtisin palkkaamaan levylle, kun se seisoo. Ja aina se ehti istua, jolloin ärähdin ja nostin sen seisomaan. Välillä kutsuin pois ja aloin pikkuhiljaa vaipumaan epätoivon syövereihin. Varsinkin kun Saaga sitten rupesi jarruttamaan lähtöä, kun siitä tuli  todella epävarma, mitä halutaan. Mietin, että nyt menee koko halvatun liike ihan pilalle ja koiralle tulee kauhea kammo. Mutta onneksi ei, sillä kun sitten se kerran jäi taas seisomaan targetin viereen ja sai hyvän palkan siitä, onnistui usea toisto sen jälkeen ihan hyvin. Käytän ehkä liikaa sanaa odota arjessakin. Kun avaan auton peräluukun, sanon odota. Monessa muussakin tilanteessa sanon saman sanan, kun pitää jäädä paikalleen ilman sen kummempia asentovaatimuksia. Olisiko tämä sana pitänyt jättää vain toko-sanaksi? Tiedä häntä.

Sitten tehtiin seuraamista ja voi hiisi, miten hienosti Saaga seurasi mahtavassa kontaktissa ja hyvällä paikalla. Perusasennot jäävät välilä karvan verran eteen, mutta muuten meno oli aivan huippuhienoa.

Paikallamakuussa Saaga meni salamana maahan. Se makasi levollisesti. Kerran se oli vaihtanut asentoa johtuen siitä, että meidän kenttä on tosi kivinen ja varmaan joku moukku alkoi painaa. Muuten hyvä suoritus loppuun asti.

Sen jälkeen tehtiin tunnari. Ruututahkoaminen näkyi siinä, että Saaga ei meinannut lähteä omaa kapulaa etsimään vaan istui ja tuijotti kapuloita. Vähän sitä pökkäsin lopulta. Se lähti rauhallisesti, maistoi yhtä ja tiputti saman tien suustaan, haisteli, löysi oman ja toi minulle vähän pureskellen. Ihan hyvä suoritus, koska Saaga teki levollisesti töitä.

Tänään tehtiin ensimmäinen voittajaluokan luoksetulo seisahtumisen ja maahanmenon kanssa. Tsemppasin vauhtia lisää, että Saaga pysyisi laukalla. Aika onnistuneet stopit. Ollaan harjoiteltu maahanmenoa niin, että heitän namin Saagan yli, kun se on maassa. Se on auttanut maahanmenon nopeutumiseen. Onni on ahne koira. Se lähtee aika laiskalla laukalla, mutta tärkeintä on, että laukkaa. Yritän kuitenkin saada vauhtia lisää.

Hyppynoutoa tehtiin kaksi kertaa ja kaksi laukkapalautusta onnistuin tsemppaamalla saamaan aikaan.

Viikonloppuna kisataan sitten agilitya oman seuran kisoissa Santalahden Suhinoissa. Luvassa todella komeaa keliä. Huomenna aherran kakkosluokkien ajan toimistossa ja sunnuntaina olen ykkösten kokoonkutsujana. Lauantaina on kolme kolmosen kisaa ja sunnuntaina kaksi. Toivottavasti saataisiin nollia. Peukut pystyyn!