Ennen varsinaista matkakertomusta kerrottakoon kuitenkin Porvoon agilitykisoista. Nimittäin Friida-tyttösen ensimmäisistä virallisista koitoksista. Iltakisat Kokonniemen laskettelukeskuksen kentällä. Ilman lämmin kuin lehmän henkäys. Siinä puitteet ekohin kisoihin. Pikku Friida osoitti, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Ekalla radalla tuli hylky, kun hypyn edessä olevan suoran putken pimeään päähän oikealle teki niin mieli mennä, vaikka ohjaaja yritti houkutella jyrkästi vasemmalle. Sen verran kävi neiti kurkistamassa putkea, että hylkyhän siitä hypsähti, mutta matka jatkui kepeille ja ne sujuivatkin virheittä. Allan Mattsson oli laatinut kohtuullisen haasteellisia kurveja aloittelijalle. Vaan ihan tyytyväinen olin typykän keskittymiseen ja suoritukseen. Vauhtia tarvitaan lisää, mutta eiköhän sitä tule kokemuksen ja treenien myötä.
Toinen rata meni puhtaasti siihen asti, kun minun ohjauskuvioni muuttui. Friida tuli putkesta pois, kun leikkasin sen takaa, joten kielto siitä ja yliaikaa. Muuten ihan jees rata tämäkin. Olin enemmän kuin ylpeä kisakoiran alusta.
Tässä ovat radat:
Kisat olivat myöhässä aikataulusta, joten päästiin lähtemään kohti kotia vasta kello kymmenen illalla. Aamulla oltiin jo aikaisin lähdetty liikenteeseen Lahteen viemään Assia siskolleni hoitoon, vietetty siellä aurinkoista päivää, ajettu Porvooseen, kisattu ja sitten yömyöhällä kotiin. Aikamoinen puuhapäivä!
Sitten se pitkä matka. 500 kilometriä Kokkolaan Klag 2011-agilitytapahtumaan kera ystävämme Eijan sekä Windy- ja Sabi-shelttien. Sabi on vasta pentunen, joten se keräsi vain kokemuksia matkustamisesta ja suuresta maailmasta. Herätyskello soi aamulla kuudelta ja käytin koirat pikaiseen vähän kentällä juoksemassa, sillä pitkä matka oli tiedossa. Täytyy sanoa, että aivan upeita matkustajia koirat olivat. Pienintäkään kiukuttelua ei matkan aikana kuulunut vaan kaikki iskivät maate ja vain satunnaisesti joku kurkisti, missä mennään. Ja joukossa oli kuitenkin kaksi aika noviisia reissukoiraa. Starttasimme puolen yhdeksän maissa ja matkustimme kolmen pysähdyksen taktiikalla (ei yhtään pysähdystä Nesteellä kuitenkaan 
) . Ensimmäinen etappi oli Karoliinan Kahvimylly, ihana kahvila, jossa pullat ovat frisbeen kokoisia, kakkupalat jättiläismäisiä ja suolaiset piirakat aivan supermaukkaita. Koirat pääsivät terassin viereen tuulettumaan ja pienelle lenkille. Sen jälkeeen olikin sitten ikävää elämää Mondeon tavaratilassa aina perille asti. Me ihmiset sen sijaan kävimme myös täällä vähän lakuja ja suklaatia hamstraamassa. Matkan varrella siunailimme auton ilmastoinnin ihanuutta, sillä ulkolämpömittari kipusi parhaimmillaan +31 asteeseen ja autossa oli melkein puolet viileämpää. Matkan varrella eräs orava melkein pääsi hengestään rynnätessään tielle. Se käyttäytyi kuin orava IceAge-elokuvassa, nosti kädet pystyyn, kiljaisi - ja syöksyi takaisin turvaan hippulat vinkuen. Ja me huokaisimme helpotuksesta, ettei ruumiita syntynyt. Viimeinen pysähdyspaikka oli Kokkolan Citymarket, josta hommasimme viikonlopun nopeatekoista sapuskaa. Majapaikkamme ja Klagin kisakenttä ovat samalla alueella eli Kokkolan leirintäalueella. Me olimme onnistuneet varaamaan viimeisen vapaan mökin eli neljän hengen perusmökin, jonka ainoa ylellisyys oli jääkaappi, ei vessaa,ei suihkua, ei vettä. Myöhemmin huomasimme, että kaappi oli niin kylmällä, että jäädytti tuoremehun hileeksi ja sipulit syömäkelvottomiksi. Mutta säilyipä savulohi oikein herkullisena! Fresita-pullon sisällöstä puhumattakaan.
Olimme perillä kolmen jälkeen ja Friidan rataan tutustuminen oli ennen viittä. Ennen tuloamme oli ollut hurja ukkosilma ja rankkasade. Onneksi se oli ohi jo saapuessamme, mutta mohkurainen ja kuoppainen nurmikenttä oli vielä paikoin lits-läts-märkä. Friida kisasi kaikissa kisoissaan maksiykkösten viimeisenä. Odotellessamme kisan alkua sateen raikastama ilma oli jo alkanut lämmetä trooppiseksi ja hikeä pukkasi ihan kunnolla. Ykkösten radan oli laatinut Jarmo Jämsä, eikä se ihan helpoimmasta päästä ollutkaan. Friida oli torstain menoista ja matkasta sen verran väsynyt, että keskittymiskyky oli hyvin lyhytkestoista. Se haisteli ja katseli välillä ihan muita asioita kuin esteitä eikä muistanut seurata ohjausta. Satunnaisesti se innostui hyppäämään, mutta melkoista huuhaata oli neitosen meno. Muhkurainen nurmikenttä antoi sulotuoksujaan ja oli alustana aivan erilainen, kuin mitä Friida ikinä oli mennyt, joten se myös selkeästi häiritsi. Kepit tuottivat joka radalla ongelmia. Epätasainen alusta jotenkin katkaisi rytmiä ja aina piti ottaa uudestaan.
Saagan perjantai-illan rata oli ihan mukava, vaikka hylky tulikin. Pari rimaa tippui, kun alusta oli epätasainen, mutta muissa kisoissa Saaga oli taas ottanut opikseen eikä tiputellut rimoja enää. Näin on käynyt ennenkin, kun alusta on erilainen. Saagan hylky tuli siitä, että vierekkäin oli kaksi kaariputkea. Se meni oikeaan päähän sisään, palasikin takaisin ja sukelsi nopeasti viereisen putken päähän. Outo juttu. Muuten ihan jees rata koiralta.
Saagan radan jälkeen alkoikin sataa ja jyristä. Olimme kompostikehikoista rakentaneet mökin eteen pihan, joten ovea saattoi pitää auki ja koirat saivat mennä sisään ja ulos halunsa mukaan, mutta ukkosen tullessa vetäydyttiin kaikki sisätiloihin. Kukaan koirista ei kyllä pelännyt välkettä tai ryskettä. Aikamoista salamointia saimme katsella, mutta sitten sade ja ukkonen rauhoittuivat. Jonka jälkeen läheisen Mustakarin Festivaalien musiikkitarjonta kuului estoitta joka paikkaan. Paula Koivuniemi piti konserttiaan ja välillä volyymit nousivat niin koviksi, että tuntui kuin Paula olisi ihan korvan juuressa kitapurje täristen veisannut Aikuista naista. Paulan jälkeen jatkoi Popeda. Nukuimme ovi ja ikkuna auki, mutta jossain vaiheessa laitoin ovea kiinnemmäksi, jotta vähän unirauhaa tulisi. Vaan eipä se auttanut. Sitten kun sai unen päästä kiinni, alkoi kello neljä läheisen mökin pihalla kiihkeä perheriita. Aihe riitaan ei selvinnyt, mutta kirosanat erottuivat selvästi hiljaisessa yössä. Oli tosi riemullista nauttia tästä showsta, kun tiesi, että Friidan rataantutustuminen olisi aamulla kello 8 eikä uniaikaa ollut kovin paljoa jäljellä. Taksi haki kiljuvan naishenkilön pois jossain vaiheessa ja sitten taas leiri hiljeni.
Lauantaina Friidan aamurata oli vähän reippaampi hyvin nukutun yön jälkeen. Jarmo Jämsä oli taas päättänyt näyttää ykkösille, ettei nollia ilmaiseksi jaeta ja laittanut haasteellisen radan. Välillä Friidan keskittyminen oli hyvää, mutta sitten taas joissain kohdissa ehdittiin haistellakin. Taidettiin me tulos siitä radasta kuitenkin saada.
Saagan aamuradalta taisi tulla kymppi ja yliaikaa. Ihan oli taas tyyppi kuulolla, mutta se oli ärsyttävää, että se välillä pomppii minua päin. Tällä radalla useamman kerran.
Päivällä meitä tapaamaan tuli myös flattien Aamun ja Tuulin emäntä Tiina, joka on eniten minulle tuttu bloginsa kautta. Juttua koirista riitti, sillä vaikka ei varsinaisesti tunneta, niin tunnetaan kuitenkin, kun ollaan toistemme koiraharrastuselämää seurattu blogien kautta. Näinkin voi mukaviin ihmisiin siis tutustua. Edellisen kerran tavattiin pari vuotta aiemmin, Klagissa silloinkin. Tuuli Tuivertajaan emme valitettavasti päässeet tutustumaan,sillä se oli mökkielämää viettämässä. Mutta ehkä ensi kerralla .
Iltapäivällä olivat varsinkin Friidan kepit oikea hitauden huippu. Iltapäivän rata oli todella helppo ykkösen rata ilman kummia kommervenkkejä. Siimeksen Pertti oli sen kuviot laatinut, mutta eipä se auttanut, kun koiratytön aivonystyrät ovat uupuneet ja kohdentaminen suoritettavaan tehtävään enemmän kuin puutteellista.
Saagan iltapäivän rata alkoi tosi tyhmällä hylyllä, joka oli niin minun kehnon ohjaukseni tulosta, että voi voi. Paikoin rata kulki kivasti. Saaga, joka treeneissä tekee nopeat ja hienot kontaktit, himmaili ja tuijotteli kontakteilla jästipäisesti varsinkin puomilla. Se sai luvan tehdä ne loppuun asti tälläkin radalla, mutta kauan siinä kesti.
Sää oli jo ihanasti raikastunut lauantai-illaksi ja tuuli puhalteli niin, että pitkähihaista ja -lahkeista sai kaivaa esiin. Mustakari tarjosi meille iltapalan painikkeeksi ja unimusiikiksi Yötä ja Veeti Kalliota tällä kertaa.
Sunnuntaiaamu oli ihanan vilpoinen ja Pertin toisen kivan radan Friida teki jo ihan kohtuullisen mukavasti, mitä nyt keppejä tahkottiin useamman kerran niitäkin. Tulos kymppi ja yliaikaa. Siitä radasta jäi sentään hyvä mieli.
Saagan viimeinen rata oli niin hurlumheimeiningillä tehty, että oksat pois. Mutta kivaa sillä oli hylystä huolimatta - ja mikä parasta vauhtia riitti myös viimeisellä radalla.
Ennen Windyn rataa oli mökki luovutettava ja auto siirtyi kentän laidalle erään teltan taakse. Sinne laitoin piikin maahan ja koirat nurmelle huilaamaan. Typykät makasivat reporankoina unessa ympäröivästä hässäkästä huolimatta.
Jossain vaiheessa ne molemmat pötköttivät kyljellään. Teltan takana oli rautalapio. Jouni Orenius käveli ohi, koirat nostivat päätään, ja Jouni totesi: - Ai nehän elävät. Oli vissiin ajatellut, että täti oli kalauttanut ratoihin tyytymättömänä koirat lapiolla hengiltä. 
On kyllä tosi hienoa, että koirat osaavat ottaa rennosti, kun on sen aika. Windylle sattui viimeisellä radalla haaveri, kun se tippui puomilta kovassa vauhdissa. Mutta onneksi sille ei sattunut mitään ja Eijan tutkittua Windyn se teki puomin uudestaan ja loppuradankin oikein hienosti. Säikähdyksellä selvittiin!
Kotimatkalle päästiin kahden maissa. Samassa paikassa varmaan se sama itsemurhaa hautova orava yritti tulla tielle, mutta ei sitten tullutkaan. Nyt mentiin yhden pysähdyksen taktiikalla Karoliinaan asti. Kotkassa oltiin joskus kahdeksan maissa illalla. Ihmeen hyvä oli kotiin tulla taas.
Saagalle ja Friidalle sekä Eijalle, Windylle ja Sabille kiitos matkaseurasta. Ensi vuoden Klagiin on mökki jo varattu, ja tällä kertaa saimme suihkullisen mökin, sen viimeisen vapaana olleen. Jes!
-------
Nyt Friidan kanssa vähän huilataan. Ensi viikonloppuna on Agirotu, ja pitää tarkkaan harkita, montako rataa sen kanssa oikein on järkevää päivässä tehdä. Joka tapauksessa Agirodun jälkeen seuraava kisa on Friidalla on vasta elokuussa oman seuran iltakisoissa. Antaa typyn treenata ja taitojen kasvaa.
Assin hain tänä aamuna Helsingistä kotiin. Kiitos Ellalle, Alinalle ja Pietarille ynnä vanhemmilleen hoitoavusta ja Assin hellimisestä.
Friidan radat Klagissa.
Kommentit