Niinpä niin. Haminan Summaan vei taas aamulla tiemme. Tuomarina edelleen ekalla radalla Tuija Kokkonen ja toinenkin rata oli Tuijan suunnittelema, joskin Anne Savioja sen tuomaroi.

Ekalla radalla kontakteilla seisottiin oikein urakalla. Olivat vissiin tytär jä äiti keskustelleet kontaktien teosta, sillä Friida pysähtyi puomilla puoleen väliin alastuloa ja tönötti siellä aikansa. Vaadin sen alas asti, vaikka se kesti.  Puomin jälkeen minä sössin koiran putken väärään päähän huonolla ohjauksella, joten hylky tuli. Rata jatkui putken jälkeen hypyn kierrolla,josta kielto. Sitten Friida teki kepit melkein loppuun oikein, mutta videolta näkee, miten sille tulee kiire ja muutama väli jäi pujottelematta. En jäänyt korjaamaan vaan jatkettiin matkaa. Sitten seurasikin sirkusosio, jossa yleisöllä ja Friidalla oli oikein hauskaa. Friida esitti nimittäin joukon vapaavalintaisia esteitä sen sijaan, että olisi kääntynyt viereiselle hypylle. No, hauskaahan se, että on hauskaa ! Aalla sitten mentiin hitaasti ja varmasti kontaktille ja noin suurin piirtein oikein loppuun asti. Hyvin tyyppi irtosi loppusuoralla.

Tässä siis rata:

Toinen rata oli vähän hallitumpaa menoa, joskin kontaktit puomilla ja ja varsinkin Aalla olivat legendaarisen hitaat. Vaan aikaahan meillä oli odotella, tuomarilla ja minulla, että arvon neiti suvaitsisi hilata ruhonsa on -off-asentoon. Putken ohi ajo ja putken jälkeen keppien ohi ajo olivat radan virheitä ja sitten tuli rutkasti yliaikaa kontaktiodotteluista. Vaan sooloiluja ei tällä radalla nähty, mikä oli oikein mukavaa vaihtelua.

Rata on tässä:

Se molemmissa radoissa oli positiivista, että vauhtia oli kyllä ihan riittävästi ja koiralla positiivinen asenne. Kilpailujenoppimiskoulussahan tässä ollaan. Ei kiirettä ylöspäin.

Sukulaistyttö Figo sen sijaan pisteli ensimmäisen agilityradan reipasta vauhtia saaden nollatuloksen ja se sijoittui kolmanneksi.

Onnea MInna ja Figo!

Toisella radalla tuli harmittava kielto hypyltä, sillä ainekset viimeiseen nousunollaan ykkösissä olivat olemassa. Erittäin paljon tuli radoilta hylkyjä. Toisella radalla mediykkösissä tuli vain yksi tulos, eikä sekään tainnut olla nolla. Noviiseja löytyy muitakin kuin me.

Iloinen yllätys, kun parkkipaikalla törmättiin toiseen sukulaiseen, Nitaan (Tajmadoran Titania), joka oli tullut turistimatkalle katsomaan perheen toisen koiran kisaamista. Olipa hauska nähdä Nitaa ja Eeva-Liisaa ja turista kuulumisia. Nita on jo 8-vuotias ja naama on sharmantisti harmaantunut.

Ensin oikein näyttelyposeerausta.

Sitten hetki huilausta.

Nita oli sitä mieltä, että Friida oli turhan riehakas, kun Friida yritti houkutella leikkimään, hyppi ja pomppi kamalasti. Ei arvokkaat daamit siitä tykkää. Toivottavasti Safiirin kisat menivät hienosti ja se sai viimeisen nousunollan kolmosiin.

Me lähdimme kotiin hakemaan toiset koirat juoksemaan. Ensin kuitenkin pidin Friidalle A-sulkeisia monta kertaa peräjälkeen. Kentälläkin se himmaili, mutta vähän vauhdikkaammaksi se tuli treenamalla. Jatkamme tätä. On se osannut tehdä vauhdikkaat puomin ja Aan ennenkin, hitto vie. Mikä ihme murkkuikä nyt on iskenyt?

Sitten koirat riekkuivat hetken aikaa. Liekö Assi nitkauttanut jonkun paikan, kun se hyppäsi autoon kesken leikin eikä halunnut tulla poisl. Ei se mitenkään ontunut tai muuta, mutta varan vuoksi annoin kipunapin kotona. Saaga ja Friida sen sijaan väänsivät pitkään narupallosta. Saaga piti pallo-osaa suussa ja pihisytti sitä. Friida väänsi narua joka suuntaan saadakseen pallon itselleen. Kuvista näkee, että aika saman kokoisia äiti ja tytär ovat. Friidan karvat vähän tekevät sitä korkeammaksi, mutta melko samalla tasolla selät ovat.

Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain...