Huhheijaa, on ollut kokouksia ja tapaamisia tällä viikolla tämän tästä. Huomenna onneksi on lyhyt päivä, hieronta (selkä tykkää) ja saunailta. Ah! Raadellut kädet alkavat olla jo aika siistit, mutta reidessä oleva muhkea mustelma muistuttaa vielä Kouvolan tapahtumista.

Maanantaina Saaga sai luvatun huilauksen agilitytreeneistä. En tiedä oliko tuo kiitollinen asiasta, mutta joka tapauksessa vein Friidan Saagan treeneihin. Jarno oli löytänyt jonkun arvokisaradan, jota me sitten tehtiin. Meinasi radan tiimellyksessä tulla se kolmas mahapläts mulle, kun Friida yritti keppien alusta karata viereiseen putkeen ( mikä dejavu-tunne, sillä edellinen mahalento tapahtui samalla lailla). Putken pää oli kyllä lähempänä kuin sunnuntaina. Taas sain todeta, että ohjaamaan ehtiminen tämän turboahdetun tyypin kanssa on haasteellista. Friidalla oli kyllä radalla tosi kivaa ja meno ei ollut huonoimmasta päästä ottaen huomioon radan tason. Vauhtioli melkoinen johtuen siitä, että kyseessä oli hyppyrata, jossa ei kontakteilla ohjaaja saanut kirittyä välimatkaa kiinni. Loppusuoralla Friida taas irtosi hyvin ja kuin Kouvolassa,ekalla kerralla se jäi viimeisen hypyn eteen odottelemaan hidasta emäntäänsä. Vaan kun Jarno antoi viimeisen hypyn takana palkkaa, ei pikkutyyppi taakseen edes vilkaissut vaan paineli myös viimeisen hypyn näytöstyyliin.

Parina iltapäivänä ollaan pikaisesti käyty tekemässä kujakeppejä ja niille menoa vauhdissa. Friidalla on niin makea tekniikka, kun on pienikin kuja, mutta suorilla kepeillä se ei enää osaa sitä tekniikkaa tehdä. Pitäisi vissiin koittaa laittaa kuja ja suorat kepit peräjälkeen ja katsoa, josko nopea tekniikka jäisi päälle, kun on sillä aloittanut, vaikka kepit vaihtuisivatkin suoriksi kesken kaiken.

Tänään sitten oli tokotreenit. Martinpuron Tarja ensin koirien päitä sekoitteli sillä lailla, että koira laitettiin istumaan, hän käski koiraa maahan, ja minä yritin pitää koiran istumassa. Todella kuuliaisesti Tarjan käskystä Saagakin maahan mätkähti, varsinkin silloin, kun Tarjalla oli vartalo mukana käskyssä. Vaan kun oikein yritin, sain lopulta Saagan pidettyä istumassa. Tätä tehtiin pari kierrosta. Eli tavoitteena se, että vaikka kuka sanoisi mitä, koiran on kuunneltava vain ja ainoastaan ohjaajaansa. Sitten tehtiin rataa, jossa ole monia toko-liikkeitä sekoitettuna. Luoksetulon jälkeen piti lähettää ruutuun, mihin Saagan aivot eivät naksahtaneet ollenkaan. Se  piti lähes saatella ruutuun, jossa sitten tehtiin istu, seiso, maahan - liikkeet. Sitten oli ruudusta luoksetulo, seuraaminen hypylle, josta hyppy ja sieltä metallikapulan nouto. Huhheijaa. Tuntuivat sitten perustreenit aika helpoilta, kun tästä härdellistä selvittiin.

Seuraamiseen ja perusasennon harjoitteluun Tarja antoi vinkin,että kannattaa ottaa kaksi askelta, tehdä nopea käännös ja saman tien pysähdys. Koiran on pakko olla keulimatta, että se selviää korjaamatta sivulle perusasentoon. Varsinkin vasemmalle käännös oli Saagalla aivan huippu. Oikealle käännöksessä minun liikkumiseni on kömpelömpää, joten koirankaan käännös ei ole niin hyvä. Mutta ei keulinut perusasennossa, ei. Treenailin omineen liikkeitä sekä Saagan että Friidan kanssa. En nyt osaa sanoa, millaista tulosta on Imatran toko-kisoista tulossa, mutta lauantainahan se nähdään.

Huomenna on lepopäivä- siis koirilla.