Ei taida talvea tulla ei, vaikka joulukuukin on jo alkanut. No, minä en kyllä niitä viime talven lumivuoria kaipaa, vaikka pikkupakkanen noin siivouksellisesti olisi aika nasta juttu.

Torstaina käytiin Saagan kanssa toko-treeneissä. Paikallamakuu meni oikein hienosti. Samoin seuraaminen oli mitä mainiointa. Harjoiteltiin merkkiä. Pari kertaa meni ihan mahtavasti, mutta ahne kun olen, toistoja tuli liikaa, kun pidensin matkaa kartiolle. Ja Saaga kyllästyi. Se meni kartion viereen. se meni kartion eteen, se kävi makaamaan - ja lopulta se yritti ottaa kartion suuhunsa ja kantaa sen minulle. Vink vink! Älysin lopettaa. Sitten kierrettiin siivekettä luoksetulon pysäytyksiä treenaten. Seuraavaksi suunnattiin ruudulle, joka oli hallin jakavan muovisen reikäaidan vieressä. Aidan vieressä oli myös hyppysiivekkeitä. Siis mitä tekee Saaga, kun käsken sen ruutuun. Meni seisomaan siivekkeen taakse.  Useita kertoja!  Vaan kun vietiin yhdessä nami ruutuun, johan alkoi taas ruutukin löytyä. Ei pidä sekoittaa liikaa saman  tyyppisiä asioita, sanoivat Saija ja Hannele. Eilisissä tokokisoissa oli monen ison voittajakoiran vaikea löytää ruutu. Mietittiin porukalla, mistä johtuu. Yksi syy voi olla se, että kivituhka on oranssia ja kartiot maassa ovat myös oransseja. Koiran silmissä voivat kartiot siis hävitä siihen kivituhkan väriin. Ehkä. Jos koira oli oppinut vain etenemään, niin olihan ruudussa valkoiset nauhat, jotka sitten auttoivat paikallistamisessa. Kenties Saagakaan ei tokotreeneissä niin hyvin kartioita nähnyt - tai sitten vain oli sekaisin kaiken maailman kiertämisten ja merkkien jälkeen. Istuminen sujui hyvin, kun pidin verkkaisemman kävelyvauhdin. Hyppynouto oli myös oikein hyvä. Kaukkareissa seisomasta maahan menossa Saaga ei  vielä yhtään kestä matkaa, vaikka nousee seisomaan hienosti kauempaakin käskettynä. Hiotaan hiotaan edelleen.

Eilen olivat seuran järjestämät tokokisat, jossa palelin kehän reunalle voittajaluokan sihteerinä. Oli kyllä kiva seurata suorituksia. Näkee myös, miten iso harppaus siirtyminen avosta voittajaan on. Herkkiä liikkeitä on vaikka kuinka monta. Josko ensi keväänä Saagankin kanssa oltaisiin sellaisessa kunnossa, että uskalletaan mennä katsomaan tilannetta oikein kisaankin. Katsotaan.

Tänään sitten käytiin Windylän emännän kanssa Voittaja-näyttelyssä. Paljon koiria ja tungosta, tuttujakin nähtiin. Onnea Ouluun Erjalle ja Hupille hienosta Juniori Voittaja 2011- tittelistä. Eiliset junioritittelit (Helsinki Junior-Winner 2011)  tulivat sukulaisille, joten onnea Sera ja Alex, sekä Helmi, HeWi- 2011. Ostin autoon ison tekokarvan kohtuu edullisesti. Laitan sen pehmikkeeksi koirille takapaksiin. Kolme pussillista puruluita hankin myös, mutta siinä se shoppailu sitten olikin. Kiva oli käydä, mutta kiva oli myös lähteä pois. Ei nuo suuret showt ole minun juttuni.

Alkuviikolla pitäisi saada tehtyä oman seuran lehti painokuntoon, jotta se ilmestyisi vielä ennen joulua. Siinä sitä istumista koneen äärellä pariksi päiväksi riittääkin.

PS. Ai niin juu. Barfista sen verran, että nyt löytyi jotain, jonka takia Saaga ei syönyt kuppiaan tyhjäksi. Ostin Kennelrehusta valkosipulirouhetta ja laitoin Friidan ja Saagan kuppeihin runsaat teelusikalliset ruoan sekaan. Lievää mulkoilua minun suuntaani tuli varsinkin Saagalta, vaikka Friidakin vähän mietiskeli kuppinsa äärellä. Ja Saagan kuppiin jäi ruokaa - eka kerta. Mikä ei sinänsä ole huono juttu, sillä punnitsin neidin ja painoa oli 24 kiloa, eli ihan liikaa. Barf-ruoka on kevytnappulan jälkeen hyvin maistunut. Pitää ruveta punnitsemaan Saagan lihat tarkemmin ja vähentää määriä. Reilu pari kiloa pitää saada pois.