Aattoaamu valkeni sananmukaisesti valkeana. Yöllä oli satanut lunta, erittäin märkää sellaista, mutta maa oli valkeana kuitenkin. Raskaat pilvet taivaalla estivät päivän valostumisen, mutta kentälle oli päästävä energioita purkamaan. Ilta menikin sitten rauhaisasti herkutellessa, huilatessa ja lahjoja availlessa. Kaikki oltiin oltu kilttejä.

Joulupäivänä paistoi aurinko ja oli pikku pakkastakin.  Auton katolle oli tullut oikein pakkaskukkia. Ennenkuin lähdin jouluajelulle Helsinkiin, piti koirien päästä taas vähän irrottelemaan.

Tapanina saikin sanoa lumille good bye, sillä kaikkien myrskyjen äiti iskeytyi Suomen kamaralle ja vettä oli ennen sitä satanut siihen malliin, että lumen rippeet olivat kadonneet sen siliän tien. Lämpömittarin lukemat näyttivät +8 astetta. Lähdimme katsomaan Katariinan rantaan merta. Emme olleet ainoita. Tuuli oli niin kova, että eteneminen sitä vasten oli täyttä työtä. Assi muljautti rantahietikolla jalkansa, eikä halunnut juoksemaan, kun taas kerran mentiin kentälle. Onneksi kipulääkkeellä ja levolla vaiva parani pian.

 

Pieni jääpläntti oli maassa tallella ja sitä nuolemalla saattoi juoksun jälkeen sammuttaa janoaan.

Että sellainen joulu!