Aamulla paistoi ihanasti aurinko ja vein tyttökoirat juoksentelemaan. Pakkasyön jäljiltä oli oikein hyvä hankikanto ja Saaga ja Friida ottivat asiasta ilon irti. Assi ei hirveästi hinkunut hangille, vaan tepsutteli kovalla maalla omia menojaan.

Saaga on taas turjake, kun sen turkki kasvaa kiivasta tahtia. On se pulskakin, joten ruokia on vähennetty. Friidaa taas koristavat komean pitkät villahousut. Pitää vissiin kaivaa trimmeri jossain vaiheessa esille. Mutta eipä turkki menoa haitannut kummallakaan. Saaga oli kevään kunniaksi supervauhdikkaalla päällä. Friidahan nyt on aina sellainen.

Meidän pumi.  Sitten seuraa kuvia erilaisista loikista - yllätys yllätys.

Loikata  voi myös suoraan ylöspäin.

Seuraava kuva on piilokuva, sillä Saagan pää on kokonaan kadonnut.

Pää löytyi ja taas mennään.

Sitten kaivettiin esiin narupallo. Siitähän sitä vääntöä ja iloa riitti.

On nää niin hauska pari, tytär ja äiti.

Alkuiltapäivästä oli vuorossa Nina Mannerin koulutus, jonne suunnattiin Friidan kanssa. Mutta sitä ennen kävin katsomassa Jepen, Gibsonin, Maren ja Prikin uutta pikkuveljeä. Saanko esitellä: GOLJAT

Pikkumies on 9 viikkoa vanha ja rodultaan länsigöötanmaanpystykorva.

Todella reipas ja ponteva poika tämä kuulemma on. Töpöhäntä viuhuen Goljat kuljettaa sorsaa.

Välillä pientä väsyttää.

Nuo korvat ovat aivan ihanat.

Emännän syli on paras paikka.

Siinä voi ottaa hyvät nokoset.

Suloinen suloinen pentu!

Mannerin Nina oli laatinut meille tällaisen radan pureskeltavaksi:

Kokeilin kakkosen takaa niistoa, jota en Friidan kanssa juuri ole ottanut, ja toimi ihan tosi hyvin. Friidaa ei haittaa, vaikken liiku alussa. Eka kompastuskivi oli kääntäminen hypyltä 5 hypylle 6. Pääsääntöisesti koira oli putkessa, tai kun  vekkasin oikein liiotellusti, tuli hieno takaakierto. Mutta onnistuihan se vekkaus lopulta. Seuraava haaste oli putken 10 jälkeen hypylle 11 vetäminen. Putkijarrutusyritykset eivät oikein onnistuneet, vaan Friida loikkasi hypyn 21 , joka näkyi putken edessä. Lopulta hinkkauksen jälkeen sain koiran kääntymään.  A:n jälkeen piti lähettää koira hypylle 15 ja sitten olikin kiire hypyn 16 taakse pakkovalssia tekemään. Se oli ainoa, vaikka vähän kömpelö tapa antaa minulle etumatkaa eteenpäin. Jos lähetin koiran hypyn takaa kiertämään, olin armotta myöhässä, kun koira jo hyppäsi muurin. Mutta kun minulla oli etumatkaa, ehdin tehdä muurin jälkeen persjätön ja sain itseni parempaan paikkaan hyppyjä 18 ja 19 ajatellen.  Loppuosassa oli pieniä hiomisia, mutta olin yllättynyt, että ehdittiin rata läpi ekan kymmenminuuttisen aikana. Friida oli ihan älyttömän hyvä ajatellen, että se kuitenkin on aika aloittelija lajissa.  Hyvä ratatreeni kertakaikkiaan ja Friida jaksoi toistaa monta kertaa samoja kohtia.

Seurallamme on kisat ensi viikonloppuna ja Friida on sinne ilmoitettu. Koska budjetti on auton takia tiukka, en ilmoittanut Saagaa. Meidän nollapaineemme ja SM-kisapaikan tavoittelumme loppuivat, kun selvisi, että yksilökisapäivänä on kummipojan rippijuhlat. Ne ajavat ohi kisojen, joten nyt ei ole kiire nollia saada. Pudotetaan Saagalta painoa, tehdään lihaskuntoharjoituksia ja käydään treeneissä. Kyllä niitä kisoja tulee vielä vaikka kuinka paljon.

Illalla Saaga pääsi toko-treeneihin. Voi että, miten se oli hyvissä fiiliksissä koko treenin ajan. Oli ihan huippuhauska tehdä sen kanssa hommia. Neljän minuutin evl-paikallamakuu ja paikallaistuminen sujuivat tosi hienosti. Ruutua tehtiin kaukaa ja hyvin meni. Hyppynoudossa haettiin vauhtia. Saaga oli  niin innoissaan lähdössä noutoon, että kaksi kertaa varasti. Toisella kerralla ärähdin ja kutsuin pois. Mutta eipä ärähdys intoa rasittanut, onneksi. Tunnari meni toisella kerralla jo aika hyvin. Kaukokäskyissä on vielä hiottavaa tietyissä siirtymissä. Hyvä treeni!

Tähän loppui loma. Eikun töihin huomenna. Onneks on auto .