Hohhoijaa, että meillä oli sitten sunnuntaipäivänä tylsää.

Emäntä teki lähtöä, ja minä ajattelin valmistautua lähtemään mukaan.

Mutta ei. Kotiin minut jätti, mokoma.

Ja meidät myös.

Tunnustan. Lähdin ihan yksin Kotkansaarelle Katariinanniemeen ulkoiluttamaan kameraa, sillä minulla oli treffit.

Herrasmiehien Manun ja Friscon ynnä emäntänsä kanssa.

Sää oli aivan mahtava ja paljon ulkoilijoita oli ihailemassa merimaisemaa. Niinkuin näkyy, meren jää on laivareitiltä jo tosi sula.

Eikä kallioillakaan ollut lunta kuin paikoittain. Sen verran kuitenkin lunta löytyi, että poikakoirat saivat vähän rällättää.

Päätarkoitus tapaamiselle oli kuitenkin Manun yksivuotispotrettien ottaminen.

On se aika komea poika - ja matkalla näyttelykehiin kevään aikana.

Kuvia tuli räpsittyä erinäinen leegio, mutta sitten suunnattiin kahville.

Hohhoijaa, valokuvamallina olo on aika rankkaa, tuumi Manu.

Ja otti pienet tirsat keittiön lattialla.

No, kyllä meidänkin tyypit sitten aurinkoon riekkumaan pääsivät.

Jotkut seisoo päällään lumessa. Ei se menoa silti haittaa.

Lopuksi vähän haisteltiin.

Tänään oli sitten treenipäivä Friidalla ja Saagalla.  Saagan ryhmässä harjoiteltiin tällaista rataa.

Pakkovalssi kakkosella ja lähetys kepeille toimivat Saagalla hyvin. Persjättö pituuden jälkeen käänsi koiran mainiosti A:lle. Paha paikka oli putken 12 jälkeiset hypyt. Jos olisi ehtinyt tekemään putken jälkeen persjätön, olisi ollut helpompaa, mutta meikäläisen vauhdilla ei onnistu. Aikamoista räpiköintiä olivat siis hypyt 13 ja 14 minun osaltani. Loppu oli taas hauskan vauhdikasta ja Saaga eteni hyvin.  Kiva pätkä. Saagan startit ovat edelleen löysiä, mutta hyvä vauhti sillä noin muuten oli radan ajan.

Friidan treeneissä tehtiin kahta pientä rataa.

Menin aika pitkälle A:n vasemmalle puolelle. Friidaa piti useamman kerran muistuttaa paikalla olosta, kun se nousi seisomaan, vaikka jätin sen istumaan. Pakkovalssiin hypyn C taakse ehdin oikein hyvin, mutta olin kuitenkin kömpelö ja hidas, kun piti tehdä persjättö D:n jälkeen ja ennakoiva valssi ennenkuin koira hyppäsi E:n.  Hyppysuoraa vein vasemmalta puolelta ja Friida painoi ohi lujaa. Vaan ihan mahtavasti se kaukaa huudetun KÄÄNNÄ-käskyn teki, vaikka minun ennakoivat valssini hypyn I takana olivat epämääräsiä. Mutta Friida kääntyi ja palasi hypylle ja putkeen hienosti.  Kontaktilta se yritti pariinkin otteeseen tulla pois ilman lupaa. Pitää taas targetin kanssa palkaten muistutella kontaktille jäämisestä ja muutenkin palkata enemmän.

Toisella pätkällä dementia iski ja yritin useamman kerran kolmoselta kääntää pakkovalssilla suoraan hypylle 5, vaikka piti palata putken kautta. Halusin treenata keppien jälkeistä hyppyä poispäinkäännöksellä, joten itse menin keppien oikeaa puolta. Hyvin Friida taipui hypylle 7. Ja vaikka se oli edellä, kun piti takaa mennä hyppy 10, sekin lopulta onnistui. On mulla vain tosi makee agilitykoiran alku.

Porvoossa on järjestäjille kirkastunut järjen valo, ja kisat mennään luokittain: ykkösten A ja B, kakkosten A ja B jne. Luokat ovat pienet, maksiykkösiä vain 13, joten päivä ei ole pitkä sunnuntaina. Tai oikeastaan aamu, sillä eka rataan tutustuminen on jo klo 9. Jännä nähdä, millaisia ratoja Anne Huittinen meille tarjoaa.