Tervetuloa Saagalandiaan!

sunnuntai, 11. maaliskuu 2012

Tuplanolla yhdessä kisassa ja sukulointia

Tänään oli oman seuran ykkösten ja kakkosten kisat. Sinnepä suunnattiin Friidan kanssa iloisin mielin.

Radat tuomaroi Ritva Herrala ja olipa aikamoisen haasteellisen agilityradan laatinutkin päämme menoksi ensi alkuun. Kääntöä ja vääntöä. Alkukuvio oli aika haasteellinen ja kepeille kääntö A:n vierestä hirvitti. Vaikkei suorituksemme kauneinta agilitya ollutkaan, selvittiin pahoista paikoista. Puomin kontaktilta Friida karkasi, joten sen jälkeen oli tovi sähläystä, että homma saatiin jatkumaan ja aikaa kului. Loppu sujui sitten varsin mallikkaasti ja A:n kontaktissa ei ollut mitään valittamista. Joka tapauksessa alitimme reilusti ihanneajan nollatuloksella ja olimme neljänsiä. Kakkonen, kolmonen ja nelonen olivat kaikki samalla sekuntiluvulla, joten kymmenesosasekunnit ratkaisivat sijoitukset. Eipä sillä nyt suurta väliä ollut, kun nolla tuli kuitenkin.

Tuplanolla tuli sitten samalta radalta, kun teimme sen bouvier Atan kanssa. Ollaan Atan kanssa päätetty, että lahjattomat treenaa, sillä edellisen - ja ainoan -kerran tänä vuonna ollaan tehty rataa yhdessä möllikisoissa. Ata oli hyvissä fiiliksissä jälleen eikä äitiä tullut ikävä radalla. Kontaktit tehtiin sillä ja hilkulla, mutta tehtiin kuitenkin. Ata ei oikein osaa niissä pysähtyä yksin ja päätin, että aikaa palaisi liikaa niihin, jos pysäyttelen - ja paahdettiin eteenpäin. Loppukuvioissa mulla meni ohjaukset pieleen, mutta sain koiran kunnialla maaliin nollatuloksella. Ata oli kisan toinen ja Hannele-emäntänsä hyppi riemuissaan. Ata sai jättisuuren annoksen juustoa palkaksi - ja hyppi sekin riemuissaan.

Tässä Atan rata:

Hyppyradalle ei Ata osallistunut, koska sillä on jo hyppisnolla - ja emännällään oli sitä paitsi menoja. Me Friidan kanssa teimme senkin radan. Rataprofiili oli oikein kiva ja vauhdikas. Vauhti kostautui, sillä en ehtinyt ohjata oikeaan päähän putkea ja hylky tuli. Friidakin teki joitain kummallisia ohituksia radalla, mutta minä olin heikompi lenkki. Eli ei noustu kakkosiin tällä kertaa.

Tässä ovat Friidan radat:

Sukulaistyttö Figo kisasi kakkosissa, mutta sitä emme nähneet. Figo oli ollut toisella radalla kolmas ja toisella viides, molemmissa sekunnin verran yliaikaa.

Me suuntasimme katsomaan sukulaiskoiria kasvattajan luo - ja syömään ihanaa aurajuusto-lohta ja uunikasviksia.

Katolta oli tippunut lunta aidan viereen, ja Alex tähyili tulijoita. Salomao hyppäsi härskisti yli - ja samaa reittiä takaisin, kun komennettiin.

Pikkun Andyn sisko Orkidea, kutsumanimeltään Mette, oli saapunut kylään emäntänsä ja perheen muiden koirien kanssa. Metellä on ihana valkoinen viiru rinnassa.