Ainakin Friidalle. Ainakin vieraalla kentällä. Ainakin jos siellä tuoksuu paljon vierailta koirilta.

Se nähtiin eilen, kun lähdettiin Katin ja Pason kanssa treenailemaan. Hyppyeste oli lastattu autoon, mukana Friida ja Saaga. Keli oli mitä parhain kevätaurinkoinen ja kohtuu lämmin. Puitteet siis oikein mahtavat hyvälle treenille. Tiedossa ei sitten ollut  rylläysjuoksua, vaan tiukkaa treenaamista.

Ensin treenasi Paso-partiolainen, aina valmiina harjoituksiin. Hyppytreeneillä aloitettiin. Paikka lähellä hyppyä, ettei Paso lähde sivusta. Se on tehnyt hyppyä tosi vähän.

- Mun mielestä mä kyllä ansaitsen tästä suorituksesta namin.  

Ja niin se ansaitsikin.  

Sitten seuraamista hihnassa.

Lähtö yhtäjalkaa.

Pientä keulimista, joka sitten korjaantui matkan varrella.

Hihnatta seuraaminenkin meni mallikkaasti. Tässä juoksunäyte.

Luoksetulo

Pinnipää odottaa kutsua.

Käsky on käynyt - ja vauhtiin. Alku oli hidas, mutta kyllä Paso sitten kiihdytti.

Iloinen vastaanotto.

Paikallamakuu meni molemmilla hienosti häiriöistä huolimatta. Kaikenlaista lapsenhoitoa ja muuta touhua tapahtui, mutta ei se tätä kaksikkoa häirinnyt.

Ja sitten kuralätäkköön juomaan.

Pasoa suuresti otti päähän, kun se ei päässyt tyttöjen kanssa leikkimään ja se kävi niitä kurkistelemassa autosta.

Mutta ei auttanut. Kukin odotteli omassa auton paksissaan, kun oli odottelun aika.

Friida ei näyttänyt tokossa parastaan ainakaan seuraamisissa. Hihnassa seuraamisessa se ei keskittynyt yhtään, vaan käytti ajan haisteluun. Kun en katsonut sitä, se sikaili oikein kunnolla. Pöh! Mahtoi olla ihanat uudet tuoksut maassa.

Tässä Friidan menoa - ja sokerina pohjalla Saagan seuraamista.