Eilen oli Agi-Kotkien kisat Heinlahdessa. Tiedossa oli viisi starttia, Atan kanssa kaksi starttia ykkösissä ja Friidan kanssa kolme starttia kakkosissa. Sadetta oli luvattu, mutta ei saatu. Aamupäivä oli kylmä ja pilvinen, mutta iltapäivästä alkoi aurinko ihanasti paistaa ja oli mitä parhain kisailukeli. Marika, Ikwil- ja Ada- schapendoesien emäntä, oli vain katselemassa radan reunalla, ja kuvasi meidän radat. Tuhannet kiitokset Marikalle. Johanna kuvasi Friidan viimeisen radan, joten Johannalle kiitokset myös.

Atan kanssa ollaan edellisten kisojen jälkeen treenattu yhden kerran.  Vähän huolta herätti se, että Atan emäntä meni toisen bouvierinsa kanssa juuri ennen meitä. Ata on herkkä tyttö, joten mietittiin, miten se koiran suoritukseen vaikuttaa. Yritinkin pitää Atan viimeiseen asti pois radan reunalta ja onnistuin. Ata oli loistavissa fiiliksissä ja se näkyi myös radalla. Kaksi rimaa tippui, lähinnä minun huonosti ajoitettujen käskyjeni takia todennäköisesti. Muuten tehtiin puhdasta rataa hyvällä vauhdilla. JES!

Toisen agilityradan alkua odotellessa Atalla oli jo kierroksia. Se haki Hannelea enemmä katseellaan ja näki myös Hannelen ja Kiiran radalla. Kun me sitten menimme radalle, kierrokset näkyivät ja Ata teki yllättäviä temppuja, jotka sitten veivät minutkin ihan sekaisin. Emäntääkin tuli aina välillä ikävä, mutta ei se sentään radalta karannut, niinkuin lyhyen uramme ekoissa kisoissa.  Hauskaa oli silti koiralla - ja enpä minäkään muuta voinut kuin nauraa.  Ata on ihana . Sovimme Hannelen kanssa, että seuraaviin kisoihin Ata ilmoitetaan vain yhdelle radalle. Eka rata on aina ollut sillä kaikkein paras.

 Tässä siis Ata asiallisena ja Ata kierroksissa:

Friidan eka rata oli hyppis. Keppien jälkeinen sarjahyppy oli haasteellinen. Pähkin sitä jo rataan tutustuessa, enkä keksinyt järkevää tapaa viedä, joten niinhän siinä kävi, että koira paukahti putkeen. Jotkut veivät B-hypyn kierrättäen koiran hypyn ulompaan päähän ja tehden takaakierron siellä. Ok, toimihan se, mutta matkaa tuli. Minun ohjaajan taidon puutettanihan tuo oli. Tiukempi vekkaus - ehkä - olisi auttanut.

Toisella radalla pyllistin koiran A:lle. Että silleen . Tarkempi haltuunotto pituuden jälkeen olisi kääntänyt koiran hypylle. Ja toisen hypyn kierrossa Friida reagoi minun liikeeseeni. Huoh!  Viimeisen putken treenasin ihan eri lailla kuin kukaan muu maksi. Toimi tosi hyvin. Loppusuoralla sitten eräs koira ohitti renkaan. Ei kestänyt vedätystä vissiin.

Kolmas rata oli paras. A:n jälkeiselle hypylle vein ihan oikeaoppisesti koiraa muuten, mutta tuo koiraan katsominen taisi unohtua - - noloo. Haltuunotto ennen putkea olisi varmaan ollut syytä tehdä. Muuten ihan nätti rata.

Eli tässä meidän menoa. Paljon töitä vielä tehtävä, että ohjaaja oppii ohjaamaan tätä koiraa. 

Figo teki hyvää työtä. Keskimmäinen rata oli supermakea. Valitettavasti se ohitti toiseksi viimeisenä olevan renkaan ja hyppäsi viimeisen hypyn, joten nollarata vaihtui hylkyyn.

Figolla on uusi kesäturkki.

Oli kakkosluokassa tutuilla menestystäkin. Nimittäin Johanna ja Rico seisoivat palkintopallilla kahdesti, ja se viimeinen rata se vasta upea olikin. Siitä herui nollavoitto nopeimmalla ajalla ja ensimmäinen LUVA kakkosissa. Onnea Johanna ja Rico!

Kotikoirille tuli pitkä päivä, mutta ne pääsivät sitten kentälle leikkimään.

Illalla piti yrittää ottaa isosta kuusta kuva. Ei siitä oikein hyvä tullut, mutta eihän se niin isolta näyttänytkään kuin kuvittelin. Kuva otettu puolilta öin.