Friidalle nimittäin Kotkan näyttelyssä. Se oli kolmanneksi paras narttu eli sai erin ja SA:n. Mutta kun sen poloisen turkki on aika niukka verrattuna muiden koirien turkkipehkoihin, niin eihän se ulkoisesti pärjää, vaikka siinä muuten paljon hyvää onkin. Aika näyttää, tuleeko typykälle turkkia lisää. Vastahan se vuoden alun jälkeen on turkkia kasvattanut pentukarvan vaihdon jälkeen. Mutta minun silmiini se on tosi söpö tällä hetkellä ja eiköhän se riitä.

Irlantilainen Louise O'Brien arvioitsi vesikoiria. Eijan luona olleen Lailan kasvatti Kristian, Tinkan pentujen isä, jossa on takana Tajmadoraa ja sen kyllä huomaa, sai toivotusti sertin ja cacibin ja oli rodun paras. Parasta narttua en tuntenut, mutta Sera, Tinkan ja Kristianin tytär, oli paras narttu-2 ja sai sen sertin, Friida kolmas ja Helmi-veteraani narttujen neljäs.  Louise oli Saagan Santos-veljen etuhampaita katsottuaan todennut, että etuhampaat olivat murtuneet. No häh! Ihan kaunis rivi sillä oikeasti on eikä mitään vikaa. Louise taisi olla vähän erikoinen tätsy.

Kiitos kuvasta Pasi ja Maarit!

Friidan arviointi oli tällainen:

" Miellyttävä 2,5 -vuotias narttu. Korrekti purenta, hyvät tummat silmät. Hyvä rintakehän syvyys. Hyvä pää. Ylälinja ok. Liikkeet ok. Mukava, reipas narttu. Hyvä turkki."

Minä ehdin näyttelypaikalle vasta, kun isot kehät olivat melkein lopussa ja nappasin typykän mukaani.

Loviisan koirakerhon järjestämä Pekka ja Riitta Korrin toko-koulutus alkoi aamulla kymmeneltä. Otin Assinkin mukaan turistikoiraksi eli kaikki koirat olivat reissun päällä. Meitä oli 12 ja meidät jaettiin kahteen ryhmään. Aamupäivällä olin Riitan ryhmässä ja tauon jälkeen Pekan.

Riitalta kyselin vinkkejä Saagan istu-maahan-kaukokäskyprobleemaan, kun sen takajalat pompsahtavat vähän eteenpäin maahan mennessä. Se antoi oikein hyvän näytteen tästä kouluttajalle. Riitta kehotti kokeilemaan nenäkosketusalustaa, joka laitetaan etujalkojen taakse. Ensin harjoitellaan nenäkosketus, sitten laitetaan alusta jalkojen taakse, palkataan koiran niiamisesta taaksepäin ja kun tämä liike alkaa olla varma, lisätään mukaan maahan asti meno-komennus.  Kokeillaan tätä.

Ilma oli kuuma ja Saaga antoi oikein loistavan näytön toisesta probleemasta, löysästä noudon palautuksesta. Saatiin ohjeeksi leikkiä lelulla, jotta koira kuumentuu. Heitän leikkiessä kapulan jonkun matkan päähän, lähetän koiran hakemaan ja palautuksessa vaihdetaan taas leluun ja kiskotaan. Tämä lelu-juttu on ollut meillä vähäistä, mutta olin jo ennen koulustakin päättänyt ruveta leluttamaan Saaga, joten tämä ohje sopi meidän suunnitelmiin oikein hyvin.

Friidan noutokapulan tappoon sain ohjeen opettaa koira kiertämään kapulan taakse läheltä, jotta se ei heti mene kapulan kimppuun. Tätä kokeilemme.

Pekan koulutuksessa teimme ruutua. Ruudussa ei ollut palkkaa, kävin vain taputtamassa ruutua. Saaga eteni kaikki kolme kertaa ruudulle oikein hyvällä laukalla, mutta haahuili target-etsinnässä aikansa. Tämä on kuulemma hyvin tavallista target-häivytyksessä. Saatiin ohje jatkaa nimenomaan tätä targetitonta linjaa.

Hyppynoudossa Saaga oli superlöysä. Palautuksessa tehtiin taas lelupalkkaan vaihto ja leikittiin. Lisäksi treenattiin sitä, että Saaga jätettiin hyvin sivuun hypystä ja sen piti palata luokse hypyn kautta. Hyvin sujui. Lisäksi laitettiin kapulaa hankaliin asentoihin, mutta eivät ne Saagalle hankalia olleet. Hyvin se otti pystyyn jääneen kapulankin.  Muistan, kun eräässä voi-kisassa Assin metallikapula jäi lappeelleen pystyyn, eikä se pystynyt ratkaisemaan, miten se olisi saanut kapulan suuhunsa, joten se jätti metskun tönöttämään maahan ja palasi sivulle. Saagalla ei selvästi tämä puoli tuota ongelmia.

Muidenkin koirien treeneistä saatiin hyviä vinkkejä. Hauska valikoima koiria, heeleristä landseeriin ja alkaen viisikuisesta malinois-pojasta aikuisiin koiriin.

Helle kentällä oli aika raastava. Kunnes yhtäkkiä alkoi aika rankasti sataa. Pitkä kuuro ei ollut eikä ilmakaan sanottavasti viilentynyt. Mutta mielenkiintoinen päivä kaiken kaikkiaan joka tapauksessa. Ensi viikolla ryhdymme treenamaan uusia asioita.