Päivitykset vähän laahaavaat, joten tässä isompi pläjäys loman alun tunnelmista.

KUMPAREPUISTO

Ekalla lomaviikolla mentiin Suskun, Minnan, Fiian ja koirien kanssa kumparepuistoon. Tarkoituksena oli ottaaa poseerauskuvia Gojatista, joka on jo puolivuotias sälli. Kun Friidalla olivat juoksut parhaimmillaan, otin sen sijaan mukaan Saagan.

Häntä pystyssä ja itsevarmana  Saaga saapui paikalle. Se kyykytti vähän Goljatia ja Figoa.

Gibson oli sille uusi tuttavuus, mutta leuhkana tehtiin tuttavuutta siihenkin.  Gibson on itse asiassa Saagan eno, sillä Gilda-äiti on Gibsonin sisko.

Figo oli vauhdikkaalla päällä - ja se osaa seisoa todella ryhdikkäänä.

Jeppe haki ja haki ja haki palloa intohimoisesti.

Freesia riekkui Goljatin kanssa välillä. Kun puistoon alkoi tulla frisbeegolfaajia, lähdimme läheiseen metsään lenkille.

Täältä tullaan jonossa.

Gibson vähän rauhallisemmin -

- ja Freesiakin rauhassa, kerrankin.  Sitten tapahtui pieni kolari. Jepelle heitettiin palloa.

Goljat tuli oikealta eikä Jeppe sitä huomannut, kun katsoi vain palloa.

Goljat jäi Jepen jalkoihin.

Hetken aikaa se sätkytteli sääret ilmaa kohti, mutta sitten nousi pystyyn, eikä ollut moinaankaan. Jeppe ei edes tajunnut ajaneensa jonkun yli.

Tässä todistettavasti Goljat patsastelee ihan ehjänä haaverin jälkeen poseerauskuvassa.

Hyvin koivetkin toimivat.

Hymy kuvaajalle

Sitten seuraa kuvasarja Jeppe, Goljat ja pallo. Jeppe on ollut aika nössö Goljatin suhteen ja Goljat on sitä käyttänyt häikäilemättä hyväkseen. Mutta niinkuin kuvasarjasta näkyy, yhtä asiaa ainakaan Jeppe ei Goljatille suosiolla luovuta, nimittäin rakasta palloaan.

Kohta koppi

Eräs nuorimies tarkkailee tilannetta.

Goljatin korvien asento kertoo, että vähän ottaa aivoon. Hyvä Jeppe!!!

TUKHOLMA

Sunnuntaina 10.6. lähdin hyvän ystäväni kanssa Tukholman risteilylle. Koirat menivät hoitoon Loviisan eläinhoitolaan, jossa ne ovat aina ennenkin olleet ja jossa ne selvästi viihtyvät. Mukava pieni paikka, jossa on vain vähän eläimiä kerrallaan. Suosittelen!

No enivei, Mariellalla mentiin meren yli. Sää oli Tukholmassa mitä parhain pieneen kaupunkikierrokseen. Ensin menimme Tunnelbanalla Globen-hallille, jossa on mahdollisuus lasikuplassa nousta hallin seinää pitkin aina ylös asti maisemia katselemaan.

Tämän näköisellä pallolla sitä mentiin ylös.

Maisemat kohti keskustaa, Slussenia ja vanhaa kaupunkia.

Globenilta hyppäsimme taas maanalaiseen ja menimme Vanhaan kaupunkiin. Kuninkaan linnan luona oli juuri alkanut vahdinvaihto ja sotilassoittokuntakin siellä musisoi. Jäimme katselemaan väkijoukkoon esitystä.

Hyvähermoisia heposia, kun ne kestivät rummut ja töttöröö-sävelet yläpuoleltaan aivan tyynesti. 

Kumpikaan ei ollut kiertänyt linnaa, joten kävimme Tre  kronor-museossa, joka oli linnan alla ja esitteli vanhoja tulipalolta säästyneita linnan osia.

Kävimme aarrekammiossa katsomassa hienoja kruunuja, kärpännahkaviittoja, valtikoita ja valtakunnan omenia. Ihan satumeninkiä siis.

Kävimme myös linnan kirkossa katsomassa hienoja kattomaalauksia. Ja leijoniakin nähtiin.

Hieno kolkutin. Sopisi minullekin, kun olen horoskooppimerkiltäni leijona.

Sitten käpsyttelimme vanhassa kaupungissa vailla sen suurempaa tarvetta mihinkään. Pistaasijätskiä söimme, englantilaisessa kirjakaupassa kävimme ja näyteikkunoita ihailimme. Vanha kaupunki on kyllä todella kaunis.

Paluumatkalla herkuttelimme rauhassa hyvällä ikkunapaikalla A la carte-ravintolassa ihanilla kala-annoksilla, valkoviinillä ja suussasulavilla jälkiruoilla.

Olipas kiva reissu!

PUISTOKÄVELYLLÄ

Tällä viikolla sitten lähdettiin Windyn ja Sabin emännän kanssa puistokävelylle, kun keli oli taas mitä kaunein. Kotkassa on aivan ihania puistoja ja päätimme lähteä Katariinan meripuistosta liikkeelle. Minulla oli mukana vain Friida. Keli oli jännä. Mantereen päällä taivas oli aivan sininen.

Puistossa laiduntavat valkoposkihanhetki olivat paikalla.

Mutta kun katsoi merelle, siellä ilma oli aivan sumuinen ja läheinen saari oli todella vaikea erottaa.

Rantoja pitkin kulki polku, joka johdatti meidät hiekkarantojen ja muiden paikkojen ohi Sapokkaan, jossa on myös huvivenesatama.

Parkeerasimme itsemme Tulikukko-kahvilan terassille. Koirille oli siellä vesikuppi odottamassa ja Friidalla olikin kova jano. Me joimme hyvät kahvit ja nautimme auringosta ja raikkaasta merituulesta. Sitten jatkoimme matkaa Sapokan vesipuistoon, jossa alppiruusut olivat kauneimmillaan. Ja muut kukat myös.

Katariinan kauniiden puutalojen ohi palasimme rantaa pitkin kohtaan, jossa eläimille on oma uimaranta. Friidahan porhalsi riemuissaan kahlailemaan.

Sheltit eivät ole innokkaita uimareita, mutta Sabi tuli ison kiven päälle tarkkailemaan ttilannetta.

Jatkoimme matkaa ja otimme lopuksi vähän poseerauskuviakin.

Oli kiva kesäretki!

Illalla kävin vielä moikkaamassa kasvattaja-Eijaa. Hänen pihaltaan löytyy innokkaita vahtikoiria.

Puolivuotias Andy kiipeää kivelle tähyilemään ja kajauttelee komealla bassoäänellään vartiohaukkuja.

Vierelle mahtuu kaverikin, joten Alex tulee mukaan partioimaan.

Portin takana tarkkailevat tilannetta Salomao ja Geisha. Andy on jo ehtinyt kiveltä  pois.

Saagan isä Lee ei moisesta touhotuksesta piittaa. Sen mielestä on paljon fiksumpaa maata varjossa uuden terassin lattialla.

Leestä on tullut veteraani ( siis näyttelyiältään) , joten se suuntaa huomenna ensimmäiseen koitokseen veteraaniluokassa. Poseerata se osaa edelleen vallan mahtavasti. Mutta mieletön show-koirahan se on ollutkin aina.

Assin sisko Geisha ei enää näyttelyihin mene ja on saanut kesätukan. On se niin siskonsa näköinen. Vai mitä sanotte? (ylempi Geisha, alempi Assi)

Huomenna - tai oikeastaan tänään , kun tämä päivitys vierähti yli puolen yön - on jännä päivä. Friida on näyttelyssä pitkästä aikaa viimeistä sertiä metsästämässä ja minä menen Saagan kanssa Korrien toko-koulutukseen Loviisaan. En tiedä, kumpi jännittää enemmän.