Ja mikä voikaan olla täydellisempi tapa aloittaa loma, kun osallistua voittajaluokan möllitokokisoihin. (Masokistin vikaa ehkä!) Tässä tuloksia ja tunnelmia:

Kisa alkoi evl:n paikalla istumisella, jossa Assi oli mukana häriökoirana. Evl-luokan kisaajia oli näet vain yksi. Olin Assin näkyvissä koko ajan. Se istui rauhallisesti,mitä nyt lintuja vilkuili välillä. En tuijotellut sitä, vaan katselin muualle ja haukottelin rauhoittavasti. Istuminen meni oikein hyvin.

kuva Johanna Kiviharju

Heti perään oli neljän minuutin paikallamakuu (ohjaaja piilossa), joka sekin oli Assilta meni täydellisen hyvin. Siitä se alamäki sitten alkoikin.

Muut liikkeet tehtiin kahdessa osassa. Ensimmäinen osa alkoi seuraamisella, jatkui liikkeestä istumisella, luoksetulolla  ja ruudulla.  Seuraamisessa jo alkumetreillä koira jätätti. Se kulki väljästi ja tunsin, kuinka minä rupesin jäykistelemään hermostuksissani. Koira ei silloin todellakaan tule sivulle. Kun tehtiin sivuaskelia ja taka-askelia, koira skarppasi ja sen jälkeen seuraaminen meni paremmin. Lopussa se sitten taas huuhaili jossain väärällä puolella. Eli pitkä seuraaminen ilma välipalkkaa on vielä neidiltä liikaa vaadittu. Koira pitäisi saada juuri niin sopivaan ja tsemppihenkiseen mielentilaan, että jo startti lähtisi napakasti. Voi voi voi! Harjoitellaan tätä.

kuva Johanna Kiviharju

Liikkeestä istuminen tarvitsi pientä pysähdystä minulta, mutta en käyttänyt apukättä ja koira istui ihan kauniisti paikallaan koko liikkeen ajan. Luoksetulossa se lähti hirmuista vauhtia kohti, joten käsipysäytys ei toiminut ollenkaan enkä älynnyt maahankaan komentaa loppumetreillä. Tehtiin maahanmeno uudestaan, koira meni maahan, mutta kierrokset olivat jo vähentyneet ja luoksetulo oli jolkottelua. Entäs sitten ruutu! Sain koiran pään kääntymään ruutua kohti, mutta ei sillä silti ollut hajuakaan, missä ruutu oli. Assi seilaili siellä ja täällä. Mentiin lähemmäs. Käskin uudestaan. Ihan sama juttu. Keskellä kenttää tönötti puukuutio. Sen viereen Assi kiisi häntä heiluen. "Oliskos se ruutu tämä", liehui koiran häntä. "Ai ei vai. Entäs tämä toinen täällä?" Aivan pohjanoteeraus koko juttu - mutta koiralla oli iloinen henki päällä ja kyllä minua sen sohlailu naurattikin. Harjoiteltaiskos tätäkin? Tämän suorituksen jälkeen mentiinkin tauolle psyykkaamaan itseä parempaan mielentilaan.

Osassa kaksi oli hyppynouto, metalliesineen nouto, tunnari ja kaukokäskyt. Noudot ovat molemmat ihan ok muuten, mutta kun koira hakee laukalla, sen pitäisi  myös laukata takaisin. Assi ravaa. Tähän pitäisi löytyä se tsemppaava juttu, jolla koiraan saisi vauhtia.

kuva Johanna Kiviharju

Tunnarikapula oli kädessä ehkä minuutin. Koiran kanssa ei leikitty yhtään etsimistä ennen tunnaria. Kapulat olivat kaukana. Koira etsi oman aivan täydellisen hienosti nenää käyttäen. Pieni miinus tuli huonosta perusasennosta palatessa, mutta suoritus oli aivan mahtava. Kaukokäskyissä etäisyys oli aika lailla pidempi, kuin mitä me olemme käyttäneet treenissä. Itse asiassa tosi vähän aikaa sitten vasta olen yleensä noussut ylös koiran eteen askeleen päähän. Välimatka sai aikaan sen, että koira eteni. Sinänsä liikkeiden suoritus on jo oikean suuntainen. Maahanmeno ja istuminen pitäisi tapahtua taaksepäin. Kunnollisen perusteiden opettelun puute näkyy näissä selvästi.  

Kilpailunomainen harjoittelu tekee kyllä välillä oikein hyvää. Näkee oman tasonsa ja koiran tilanteen selvemmin. Matkaa oikeisiin kisoihin on vielä aika lailla. Mutta treenataan.  Työkuviot kyllä sai tosi tehokkaasti nollattua tällä tavalla.

PS. Johannalle iso kiitos kuvista. Seuraamiskuvassa näkyy ohjaajan jännitys, mutta koira on ainakin sillä hetkellä oikeassa paikassa ja hyvässä kontaktissa. Tosi lohduttavaa!